Mihin käytin ison kurpitsani

Kurpitsa-appelsiinimarmeladi tekeillä. 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, sain Luomupiirin jaossa 17,5 kilon kurpitsan. Tästä määrästä käytettävää ainesta oli vähän yli 11 kiloa ja lisäksi siemenet, joita en punninnut. Loppu oli kuoria tai siementen ympärillä olevaa käyttökelvotonta ”rihmastoa”. Myönnän tosin, ettemme kuorineet kurpitsaamme erityisen huolellisesti, tarkemmalla kuorinnalla voisi saada vielä muutamia satoja grammoja kurpitsanlihaa käyttöön. 

Me käytimme koko kurpitsan. Valmistimme siitä leivonnaisia, ruokia ja säilykkeitä. Minulta kysyttiin jakopäivänä useasti, miten aion käyttää näin ison kurpitsan ja päätin vastata siihen täällä blogissa. 

Edellisessä postauksessa esittelemiini leivonnaisiin kului yhteensä noin 1,2 kg kurpitsaa. 

Linssihässäkkään ja kurpitsarisottoon kului 1,6 kg kurpitsaa. 

Kurpitsapikkelssiin käytimme 2 kg ja marmeladiin sekä hilloon yhteensä 2,5 kg. 

Kurpitsakeittoon laitoimme 1 kg kurpitsaa. 

Uunikasvispataan meni reilun kilon verran kurpitsaa. 

Näiden ruokien lisäksi höyrytimme noin 1,5 kg kurpitsapaloja ja laitoimme pakkaseen tulevaa käyttöä varten. Valmiiksi höyrytettyjen, pakastettujen kasvisten käytöstä kirjoitin jo jokin aika sitten. 

Minulta jäi vielä toteuttamatta kaksi muuta kurpitsa-leivontareseptiä, koska on mahdotonta ehtiä syödä kovin montaa leipää tai makeaa leivonnaista kerralla. 

Uunikasvispadasta söimme kerran ja pakastimme loput, linssihässäkän pakastimme kokonaan pienen maistelun jälkeen. Risotosta tuli neljä annosta ja keitosta kuusi annosta, jotka söimme kolmen päivän sisään pois. Keiton maku vain paranee seisoessaan. Meillä on tapana muutenkin tehdä kerralla useampia ruokia ja syödä pakastetut pois viikon sisään. 

Pikkelssiä, marmeladia ja hilloja aiomme antaa joululahjoiksi. Siksi valmistimme ne pienempiin purkkeihin. Näiden reseptit löysin Puutarha.net-sivuston keskustelupalstalta. Tein keskustelun alussa mainittua appelsiini-kurpitsamarmeladia ja raikasta pikkelssiä sekä ihan tavallista keitettyä kurpitsa-omenahilloa ilman sen erityisempää reseptiä. Hillon sokerimäärä on hyvin maltillinen muutama ruokalusikallinen. 

Kurpitsarisottoa parmesan-juustolla.
Ohessa kurpitsakauraleipää. Minulta on kysytty monesti mihin käytän tuoretta pinaattia.
Esimerkiksi leivän päällä se on herkullista. Pinaatti ja tomaatti Mikolan tuotantoa.

Uunipadoista kirjoitan vähän myöhemmin enemmän. Kurpitsa sopii melkein minkä kanssa tahansa. Tällä kertaa käytimme kurpitsan kanssa lanttua (Koli), perunaa (Koli), sipulia (Koli), valkosipulia (Mikola) ja porkkanaa (Suvanto). Maustoimme kasvikset hunajalla (Maunula), Balsamic viinietikalla (Makrobios) ja cashewpähkinöillä (Tietäväinen). Tätä voi syödä sellaisenaan tai lihan lisukkeena. 

Mausteinen kurpitsakeitto

2 sipulia (Suvanto/Koli)
4 valkosipulinkynttä (Mikola/Koli)
200g omenaa (Vesterbacka)
tilkka rypsiöljyä
2 rkl makeaa chilitahnaa
2-4 tl currya
2 rkl tuoretta, hienonnettua inkivääriä (Suvanto)
0,5 tl timjamia (Suvanto/Makrobios)
0,5 tl paprikajauhetta (Makrobios)
(chilijauhetta maun mukaan)
1 kg kurpitsaa
1 dl täyteläistä kermaa
noin 6 dl kasvislientä

Paahda kurpitsat lohkoina uunissa noin 20 minuuttia 175 asteessa. Paahtamisella saa kivan, tuhdimman maun keittoon. 

Kuori ja pilko sipulit, valkosipulit ja omenat. Hiosta sipuli keittokattilassa pienessä tilkassa öljyä. Lisää mausteet, valkosipuli ja omena. Sekoita hyvin. 

Lisää kasvisliemi ja kurpitsat. Anna hautua noin 5 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää lopuksi kermaa. Kuumenna kiehuvaksi. Keitto on parasta seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä. 

Miksi halusin ison kurpitsan

Viime jaossa tilasin Suvannolta kurpitsan ja sain sitä 17,5 kiloa. Se ei ollut minulle yllätys, olin toivonut isoa kurpitsaa. Joitakin vuosia sitten isoja kurpitsoita tuli tilauksessa useampia ja tänne blogiinkin kirjoitettiin siitä, miten silloiset hallituslaiset saivat 14 kiloa kurpitsaa kulumaan. Ajattelin silloin, etten mitenkään haluaisi noin isoa kurpitsaa, enkä keksisi sille mitään käyttöä. 

Viime vuonna mieleni muuttui. Olin tässä välissä innostunut reseptien keräämisestä ja ruokien suunnittelusta. Joten viime vuoden syksyllä tilasin toiveikkaasti kurpitsan, mutta sainkin vain kolmekiloisen. 2-5 kilon kokoluokka oli tietysti muille tilaajille juuri se, mitä he toivoivatkin ja toivomus oli esitetty Suvannolle. Minulle se oli pieni pettymys, mutta itsepähän en ollut avannut suutani tilausvaiheessa ja pyytänyt isoa kurpitsaa. 

Kurpitsa on helppo leikata halki
terävällä leipäveitsellä.
Pehmeä kuori ei vaadi erityistä voimaa,
mutta isot kädet on työssä hyödyksi. 

Tänä vuonna sainkin korkojen kera kokoa kurpitsaani. Odotin sellaista 10-13 kilon mötikkää ja sain 17,5 kiloa. Olin ihan innoissani koko jaon ajan, mutta iltapäivällä iski karu totuus – enhän minä jaksanut nostaa sitä! Sen lisäksi olin tilannut neljä kassillista satokausi- ja tukkutuotteita. Onneksi apu ilmestyi paikalle juuri kriittiseen hetkeen, kuten kuvasta näkyy. Kiitos Anjalle rattaiden lainasta ja Karoliinalle kantoavusta. Puolisoni tuli kotiin vähän minun jälkeeni ja pyysin häntä käymään hakemassa auton takakontista ”jotakin Luomupiirin jaosta mitä en jaksanut nostaa sisään”. Hänen ilmeensä olisi ollut valokuvaamisen arvoinen. 

Kurpitsan käsittelyyn käytimme kolme työpäivän jälkeistä iltaa niin se ei rasittanut liikaa. Söimme kurpitsaruokia neljä päivää putkeen, eikä niihin kyllästy, koska kurpitsa on niin monipuolinen raaka-aine. Mikään ruoka ei maistu samalta kuin se toinen, joten niistä ei huomaa syövänsä melkein pelkkää kurpitsaa. 

Jotta tämä teksti ei venyisi kohtuuttomiin, päätin tehdä kurpitsaruuista ja säilykkeistä erillisen postauksen. Ruokien ja säilykkeiden lisäksi valmistimme leivonnaisia. Kakkuohjeen otimme blogin aiemmasta kirjoituksesta. Lisäksi teimme leipää ja sämpylöitä samana iltana. Jaksamisen kannalta on ihan sama tekeekö yhden vai kaksi leipätaikinaa yhtä aikaa. Ihmisellä on kaksi kättä, joten kaksi taikinaa vaivautuu siinä samalla. Harrastan tätä itse asiassa melko usein leipoessani leipää. Kurpitsasose ei juurikaan erotu leipätaikinasta, se tuo vain pienen rakenne-eron. Sen sijaan pienet kurpitsakuutiot erottuvat hauskasti sekä ulkonäöllään että maullaan. 

Kurpitsaleipä 
2,5 dl kurpitsasosetta (Suvanto)
5 dl vettä
50g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1,5 dl täysjyvämannasuurimoita (Kinnunen)
Hiivaleipäjauhoja (Suvanto)
Kaurajauhoja (Suvanto/Kinnunen)
Voiteluun rypsiöljyä

Keitä kurpitsakuutiot kypsäksi ja soseuta ne. Anna jäähtyä hetken. 

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää kurpitsasose ja suola. Sekoita. 

Lisää mannasuurimot, öljy sekä hiivaleipäjauhoja ja kaurajauhoja tasaisesti vuorotellen, kunnes taikinassa on leivottava rakenne. Se ei saa jäädä tahmeasti kiinni kulhoon, muttei olla myöskään liian jauhoista ja irtonaista. Anna kohota puoli tuntia leivontaliinan alla lämpimässä ja vedottomassa paikassa. 

Muotoile taikinasta kaksi leipää uunipellille ja voitele ne öljyllä. Töki leipiin reikiä haarukalla. Päälle voi laittaa paahdettuja kurpitsansiemeniä.  Paista 200 asteessa, kunnes leivän pohja kumisee koputtaessa. Tähän menee noin 30-40 minuuttia uunista riippuen. 

Kurpitsasämpylät

200g kurpitsasosetta
200g pieniä kurpitsakuutioita
5 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
2 dl ohrahiutaleita (Kinnunen)
hiivaleipäjauhoja (Suvanto)
ohrajauhoja (Kinnunen)
Voiteluun rypsiöljyä

Keitä soseeksi aiottavat kurpitsakuutiot erillään pienistä kuutioista. Kuutioina taikinaan tuleva kurpitsa kannattaa keittää läpikuultavaksi, muttei täysin kypsäksi asti, jotta kuutiot pysyvät kuutioina eivätkä soseudu taikinaa vaivatessa. Omat kuutioni olivat noin 0,5cm neliöitä. 

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää suola, siirappi, sose sekä kuutiot. Sekoita hyvin. Lisää ohrahiutaleet. Lisää hiivaleipäjauhoja noin 2/3 jauhomäärästä ja ohrajauhoja noin 1/3 jauhomäärästä. Ohran maku on varsin voimakas ja siksi sitä on hyvä olla hiukan alle puolet taikinan jauhoista.  

Jätä taikina kohoamaan liinan alle, kun se on vielä hitusen liian tahmeaa leivottavaksi. Anna kohota puoli tuntia. Kohoamisen jälkeen lisää jauhoja ja nosta taikina leivontalevylle/pöydälle. Käytä reilusti hiivaleipäjauhoja leivontaan ja vaivaa taikinaa, kunnes siitä on helppo muodostaa pötköjä, jotka eivät tartu pöytään kiinni. Näin saat ilmavuutta sämpylän rakenteeseen. 

Leikkaa pötköstä haluamasi kokoisia sämpylöitä ja muotoile ne pellille. Anna kohota pellillä noin 10 minuuttia leivontaliinan alla. Pistele haarukalla. Voitele rypsiöljyllä ja koristele paahdetuilla kurpitsansiemenillä. Paista 200 asteessa, kunnes sämpylöiden pohjat kumisevat koputtaessa. Aika vaihtelee sämpylöiden koon mukaan 10-25 minuuttia.  

Maustekurkut

Tänä vuonna tuli erityisen hyvä sato Kolilta hankkimistani kurkuntaimista, joten päätin kokeilla maustekurkkujen tekemistä. 

Taimien kanssa elettiin jänniä aikoja alkukesästä, kun yksi kylmä yö tuhosi osan taimista kokonaan. Kurkuista puolet kuoli ja kesäkurpitsojen tilannetta jännitettiin pitkään. Jäljelle jääneet kaksi kurkuntainta sinnittelivät ja yltyivät tuottamaan reippaasti herkullisia kurkkuja.  

Kurkut, valkosipulit ja tillit odottelemassa lientä.

Siispä runsaan kurkkusadon houkuttelemana oli aika kokeilla itselleni uutta säilöntää, maustekurkkuja. Olemme saaneet useana vuonna nauttia appiukon tekemistä sokerittomista suolakurkuista, mutta nyt halusin itse kokeilla nimenomaan maustekurkkujen tekemistä. 

En vielä tiedä, minkä makuisia työn tulokset ovat, koska tein ne kaksi viikkoa sitten ja niiden pitää seistä useita viikkoja ennen käyttöä. Minulla oli noin kilon verran kurkkuja ja epämääräinen käsitys mausteliemen sisällöstä. Perusidea on tämä: 

• Hanki kurkut, valkosipulit sekä tillit Luomupiirin kautta. 
• Viipaloi kurkut sekä valkosipulin kynnet. 
• Laita kurkut, valkosipulit ja tuoreet tillit kerroksittain purkkeihin. 
• Keitä vettä ja mausteita noin 10 min., lisää väkiviinaetikkaa ja kiehauta liemi. 
• Kaada kuuma litku kurkkujen päälle, kunnes purkki on täynnä. 
• Sulje kansi, säilytä kylmässä ja odota neljä viikkoa ennen maistamista. 

Mausteina käytin niitä perinteisiä eli sinapinsiemeniä ja maustepippureita, sekä tietysti sokeria ja suolaa. Sen sijaan ainesten suhteesta toisiinsa minulla ei ollut mitään käsitystä. Vettä enemmän kuin etikkaa ja suolaa enemmän kuin sokeria. Siinä se. 

Keitin epämääräisen määrän aineksia ja kaadoin purkkiin vain huomatakseni, että liemi ei riitä kuin toiseen purkkiin. Keitin sitten toisen satsin, johon laitoin eri määrän mausteita kuin edelliseen. Minusta tällainen kokeileva kokkaaminen on innostavaa! Voi olla, että kurkuista tulee syömäkelvottoman makuisia. Tai voi olla, että niistä tulee todella herkkua, enkä pysty toistamaan reseptiä, koska en ottanut mittoja ylös. Tämä on tällainen elämän analogia; epävarmuutta on pakko sietää. Melko turvallinen tapa ottaa pieni riski. Odotan innolla, mitä kurkuille käy. 

Oikeanpuoleisessa purkissa kurkut vaihtoivat nopeasti väriä liemen myötä.
Vasemmanpuoleinen vielä odottelee liemen kiehumista. 

Intohimona smoothie

Smoothie. Tuo herkullinen mössö. 
Smoothiehan on vain trendikäs tapa syödä kasviksia. Periaatteessa voisi syödä saman määrän kasviksia ilman tehosekoittimen käyttöä vaikkapa jogurtin tai leivän kanssa. Mutta se ei maistu samalta, vaikka käyttäisi täsmälleen samoja aineksia. Jokin siinä samettisessa koostumuksessa muuttaa kasvisten makua. Eikä valmistamiseen tarvita hienoja monitoimikoneita, itselläni on noin 20 euroa marketissa maksanut laite ja se toimii loistavasti kolmatta vuotta. 

Kiireisinä työpäivinä minulla ei ole aikaa käydä lounaalla, joten nautin lounaaksi aamulla valmistamani smoothien. Näin kesällä smoothieita tulee tehtyä myös siksi, että tekee mieli kaikkea raikasta lämpimän ruuan sijaan. 

Jotta smoothie olisi täyttävä ja pitäisi nälkää useita tunteja, lisään siihen proteiinia. Parhaimmaksi olen havainnut kuoritut hampunsiemenet niiden pehmeyden ja proteiinipitoisuuden vuoksi. Niitä löytyy Luomupiiriltä Makrobioksen listalta. Pehmeät, kuoritut siemenet on helppo murskata smoothien sekaan tai pureskella rikki, toisin kuin monet kovemmat siemenet. 

Muuten smoothieni sisältö vaihtelee paljon. Tässä joitakin suosikkireseptejäni. Jokainen ohje on 1 lounas-annos. Välipalasmoothieen pienennän määriä hitusen. 

Kuvassa ensimmäiset ainekset
vihertävään smoothieen,
määrä 2 syöjälle.

Vihertävä smoothie (mieto ja makea) 

2 cm kurkkua (Suvanto/Mikola/Koli)
½  avokado (Suvanto)
½  banaani
2 lehtikaalin lehteä ilman keskiruotia (Koli/Suvanto)
2 rkl tuoretta pinaattia (Mikola/Suvanto/Koli)
omenamehua (Kinnunen)
kuoritut hampunsiemenet (Makrobios)

Piristystä mietoon ja makeaan: 
½ limen mehu (Suvanto)
1-2 tl raastettua inkivääriä (Suvanto)

Kirpsakka smoothie 

Kirpsakka smoothie

3 dl mustaherukkaa (Suvanto)
3 dl mustikoita (Suvanto)
1 dl vadelmia/mansikoita tms makeita marjoja (Suvanto/Keskitalo)
1 cm tuoretta chiliä (Suvanto)
Jogurttia (käytän Alpron makeuttamatonta soijajogurttia)
Kuoritut hampunsiemenet (Makrobios)
2 rkl valitsemaasi mehua tai vettä notkistamaan kokonaisuus juotavaan muotoon. Lisää viimeiseksi.

Makeutukseen voi tarvittaessa käyttää
marja/omenahilloa 1-3 rkl. (Suvanto)

Kuvan smoothiessa pieni banaani, karpaloita,
karviaisia ja pieni määrä metsämansikoita
soijajogurtilla ja kaurahiutaleilla. 

Luomukissanruoka

Pulla 5v. poseeraa 

aina kiltisti kameralle.

Tilasin joulukuun tilauksessa tukusta kokeeksi kissanruokaa. Kissojen ruokkiminen luontoa kunnioittavalla tavalla on vaikeaa. Lähes kaikki kissanruuat sisältävät joko kanaa tai tonnikalaa. Vaikka purkki sanoisi olevansa lammasta, on ruuasta todennäköisesti yli puolet todellisuudessa kanaa ja sitä lammasta on ruuan laadusta riippuen 2-40% lihamäärästä. Eikä kananlihan tuotannosta puhuta purkissa tietenkään sanaakaan. 

Tietääkseni Yarrah on yksi harvoja luomukissanruokamerkkejä ja haluaisin ostaa heiltä enemmänkin ruokaa kissoilleni. Valitettavasti monet heidän ruuistaan ovat viljapohjaisia, mikä ei ole hyväksi kissalle. Luomupiirin kautta on tarjolla kana-kalkkunapaloja 100g pakkauksessa. Tuote on viljaton ja sisältää raakaproteiinia 9,5%. Ei mikään huippuproteiinimäärä, mutta kelvollinen. 

Musti 4v. houkuteltu 

kuvausta varten 

istumaan 

herkkupalan avulla. 

Äärimmäisen virallisen kolmen kissan testiryhmämme mielipiteet tuotteesta vaihtelivat. Pulla ja Musti söivät omat annoksensa hyvällä ruokahalulla, mutta pieni Papu ei ymmärtänyt, miten paloja syödään. Meillä kissat syövät paljon pehmeitä patee-ruokia, koska niitä on helpompi löytää viljattomina ja hyvällä proteiiniluvulla. Papu ei ole vielä ehtinyt ehkä oppia, miten syödään pehmeää pureskeltavaa, kuten erilaisia kaloja. Näköjään myös paloina tuleva perusruoka tuottaa vaikeuksia ja ruoka jäi lähes kokonaan syömättä. Yritystä kyllä oli eli ei se ainakaan pahalta haissut hänen nenäänsä. 

Papu 1v. 

mahdoton kuvattava, 

aina liikkeessä. 

Salakuva nukkuvasta kissasta 

onnistui melkein. 

Olemme päätyneet kompromissiin: ostamme Yarrahia kahdelle kissalle ja kolmannelle tarjoilemme jotain muuta sillä kerralla. Näin edes pieni osa kissojemme arkiruuasta on luomua. 

Otan mielelläni vastaan vinkkejä vaikkapa kommentteina tähän tekstiin tavoista saada kissojen ruokailusta eettisempää ja luomumpaa luopumatta terveellisyydestä. 

Pinkki keitto

Kiireisen kokkaajan pelastaa pakastin. Ja juurekset. 

Minulla on tapana tilata Luomupiiristä useita kiloja juureksia kerralla. Vapaapäivän tullessa otan juurekset, syliin tarkoitetun läppäritason, leikkuulaudan, veitsen ja kaksi isoa kulhoa mukaani sohvalle. Kerään tyynyt niskan taakse, otan oikein mukavan asennon ja aloitan lempitv-sarjani katselun. Siinä ohessa pilkkoutuu kilokaupalla juureksia ihan huomaamatta ja toinen kulho täyttyy kuorista. Käsillä puuhastelu on melkein terapeuttista kaiken kiireen keskellä – kerrankin on hyvä syy vain istua ja katsoa telkkaria ilman syyllisyyttä siitä, että miljoona asiaa on tekemättä. 

Huuhtelun jälkeen osa juureksista päätyy raastettavaksi ja osa uuniin, mutta pääosa hellalle höyrytettäväksi tai keitettäväksi. Pakastan keitetyt/höyrytetyt juurekset erikokoisissa rasioissa, jotta kiireisinä päivinä saan nopeasti hyvää ruokaa. Tästä ei enää helpommaksi ruuanvalmistelu voi mennä. 

Tällä viikolla oli jälleen kiireinen arki, joten kaivoimme pakastimesta isomman rasian lanttuja sekä pienet rasiat naurista ja punajuurta. Siitä syntyi söpön pinkkiä keittoa. Suurin osa juureksista on miedonmakuisia, joten niitä voi yhdistellä keittoon hyvin luovasti. Oma valintakeinoni on ottaa pakastimesta kolme rasiaa, jotka ensimmäisenä sattuvat käteeni. 

Höyrytettyä lanttua pakasterasiassa. 

Kasviskeitto Luomupiirin tapaan

Kotimaisia juureksia Kolilta ja Suvannolta – nauris, lanttu, porkkana, peruna, punajuuri, raitajuuri, palsternakka, maa-artisokka, mukulaselleri (pieninä määrinä maustamaan)

TAI/LISÄKSI (Suvannolta) bataattia, kurpitsaa, muita miedonmakuisia pakastettuja kasviksia

1 sipuli, hakkelus paistetaan pannulla tilkassa öljyä ja lisätään keittoon. 

Liemeksi vettä. Vesi kannattaa kiehauttaa vedenkeittimessä, jotta pakasteiden sulaminen kattilassa alkaa heti. Sosekeittoa ei tarvitse suurustaa millään maitotuotteella, samettista keittoa saa lisäämällä vettä juuri sopivasti, ettei tule keiton sijaan lientä tai puuroa. Halutessaan keittoon voi lisätä tuorejuustoa, esim. Koskenlaskijaa, Påmackania (vegaaninen) tms. 

Mausteet:

chili

valkosipulijauhe

mustapippuri

timjami

persilja

meirami 

(suola) 

Nyyttikestiherkkuna pannukakkua

Ystäväni piti kämppiksineen juhlat, joihin saattoi viedä nyyttärihengessä syötävää kaikille. Koska kyseisille juhlille oli tulossa paljon itselleni tuntemattomia kämppisten kavereita, halusin tehdä mahdollisimman moneen ruokavalioon soveltuvaa sormin naposteltavaa suolaista, joka olisi myös helppo kuljettaa kotoa juhlapaikalle. 

Pitkän harkinnan jälkeen päädyin pannukakkuun. Se on nopea valmistaa ja mokaamisen mahdollisuus on pieni. Nämä olivat tärkeitä kriteerejä, kun kiireellä töiden jälkeen valmistauduin juhlintaan. Nyyttäreille se sopii myös siksi, että sitä voi napostella sotkematta sormiaan. Tämä resepti on vegaaninen ja gluteeniton. 

Myönnän, että tässä meidän pannukakussamme sattui yksi virhe: puolisoni valmisti taikinan lepäämään sillä aikaa, kun minä vaihdoin vaatteita. Hän käytti erehdyksessä nokkosrouheen sijaan nokkosjauhetta, mikä sai koko taikinan vaihtamaan väriä. Rouhe olisi ollut kauniimpi vaihtoehto, mutta makuun virheellä tuskin oli merkitystä. 

Pannukakku

1 l vettä

noin 5 dl jauhoja (käytin pääasiassa riisi- ja maissijauhoja, tästä tulee hyvää myös täysjyvävehnäjauhoilla, jos ei välitä gluteenittomuudesta.) 

1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita (Suvannolta) 

1 tl leivinjauhetta 

1 dl soijajogurttia

1 tl psylliumia 

2 rkl nokkosrouhetta

2 dl puolukoita

vegaanista margariinia

Uuni 200 asteeseen. 

Laita psyllium turpoamaan soijajogurttiin. Psylliumin käyttäminen ei ole pakollista tässä reseptissä. 

Sekoita ainekset keskenään, paitsi puolukat. Lisää jauhoja sen verran, että taikina tuntuu löysältä, muttei vetiseltä. Jätä seisomaan hetkeksi. 

Muotoile leivinpaperille terävät reunat pellin reunojen mukaisesti ja tipauta paperille muutama nokare margariinia. Laita uuniin hetkeksi, kunnes margariini on sulanut ja hitusen ruskistunut. Ruskistumisaste riippuu käyttämästäsi margariinista, osa ei välttämättä ruskistu lainkaan. (voilla saa parhaan ruskettumisen). Itse käytän Sunnuntain vegaanista leivontamargariinia, joka ruskistuu hivenen. 

Sekoita levänneeseen taikinaan puolukat. Ota kuuma pelti uunista ja kaada taikina rasvan päälle. Paista noin 30 minuuttia. 

Anna jäähtyä ja leikkaa pienillä piparkakkumuoteilla suupalan kokoisia naposteltavia. Kumotun pannukakun jäähtymiseen tarvitsee varata noin 10-15 minuuttia. 

Kevätflunssan hoito

Teehen voi myös lisätä makeampia makuja,
kuten jauhettua
appelsiininkuorta tai kuivattuja omenoita.
Makeutta tuo myös mustaherukanlehdet,
joita kannattaa poimia samalla,
kun kerää marjoja pensaista. 

Nämä oudot kevätsäät ovat olleet rankkoja ainakin minun kurkulleni ja kevätflunssa on roikkunut jo pidempään nurkan takana. Siitä johtui mieleeni jakaa teille yksi hyväksi havaittu keino flunssaisen olon karkotukseen tai ennaltaehkäisyyn. Huomautan kuitenkin, että vaikka itselleni ja monelle muulle nämä yrtit ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi, jokainen on kuitenkin yksilö ja reagoi yrtteihin omalla tavallaan. 

Yrtit flunssaan:  

Oregano ja timjami helpottavat flunssaisuutta jo ensi oireista. Sonnentorin luomuoregano ja -timjami tilattavissa Makrobiokselta. Nyt myös saatavilla Kaarlejoen omaa tuotantoa luomuoreganoa ja -timjamia Suvannon listalla. 

Nokkonen auttaa yleiseen hyvinvointiin. Saatavilla luonnosta juuri nyt. 

Inkivääri (raastettu tuoreena suoraan pakastimesta) on tehopakkaus flunssaan. Tilattavissa luomuna Suvannolta. 

Minttu tekee hyvää kurkulle. Tilattavissa Suvannolta, Kaarlejoen tilan omaa luomutuotantoa. 

Haudutetaan 8-10 minuuttia, ei kiehuvassa vedessä. 

Yrttejä ei tarvitse juoda aina vain sellaisenaan yrttiteenä. Hyvää sekin, mutta ainakin itse kaipaan erityisesti aamuteeheni vähän potkua. Sen saa hauduttamalla teenlehtiä yrttien seassa. Vihreän teen kanssa yrttien ruohoinen maku korostuu ja musta tee miedontaa yrttien ominaismakua hieman. 

Kuvassa on oma suosikkini musta Earl Grey -tee. Vinkkini on, että osta pakkaus mustaa Earl Grey-teetä ja seisota sitä kaapissa parasta ennen-päivämäärän yli tiiviissä purkissa valolta suojattuna. Tämän jälkeen tee sopii haudutettavaksi yrttien kanssa yhtä pitkään (8-10 minuuttia) eikä teestä tule kitkerää ylihaudutuksen vuoksi. Tuoreen mustan teen haudutusaika on 2-4 minuuttia, joten sen yhdistäminen yrttiteehen vaatii pientä kikkailua. Hauduta ensin musta tee 100 asteiseen veteen, ota pois ja lisää yrtit 8-10 minuutiksi. Siitä ei minun mielestäni tule yhtä hyvää maultaan, mutta kokeilkaa itse ja löytäkää omat mieltymyksenne. 

Puuroa joka lähtöön

Tämä on mainospuhe lempiruokani puolesta. 

Ei taida olla olemassa puuroa, joka ei maistuisi hyvältä. Yksittäisen erän voi pilata väärillä mausteilla, mutta hyvänmakuista puuroa voi valmistaa melkeinpä mistä viljasta vain. Herkutteluun kaikkein parasta on ruispuolukkavispipuuro, jota varten juuri tilasin lisää ruispuurojauhoja Kinnuselta. Luomupiirin valikoimista löytyy sekä ruisjauhoja, ruispuurojauhoja että ruishiutaleita. Kaikista niistä voi valmistaa puuroa, kyse on makuasioista. Parasta vispipuuroa saa minun mielestäni ruispuurojauhoista. 

Tällä kertaa tein kuitenkin rukiin sijaan vispipuuroa mannaryyneistä. Täysjyvämannasuurimot ovat minusta parhaimman makuisia, ”tavalliset” mannasuurimot ovat enemmän höttöä kuin sisältöä. Ero on samankaltainen kuin vehnäjauhoissakin; joskus höttöherkkuja on kiva syödä, mutta enimmäkseen ne aiheuttavat ilmaa vatsaan. Täysjyvämannasuurimoita ei ole helppo löytää kaupoista, siksi tilaan niitä Luomupiiristä itseni lisäksi kauempana asuville vanhemmilleni. Olemme kaikki ihastuneita Kinnusen tuotteiden hyvään laatuun. 

Puuro ei hivele ulkonäöllään, mutta maku on taivaallinen

Kuvassa on erään päivän lounas: ohrapuuroa mannapuolukkavispipuurolla ja jäisillä puolukoilla ja mustikoilla. Ohrapuuron keitin ohrasuurimoista useita päiviä aiemmin leipoessani leipää. Sen keittämiseen menee sen verran kauan, että tein kerralla isomman satsin, kun kerran hommaan ryhdyin. Ohrasuurimoista keitetty puuro on muuten todella hyvää leipätaikinassa. Kokemukseni mukaan se säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa paremmin kuin hiutalepuurot, joten sitä voi syödä monta päivää valmistamisen jälkeenkin. 

Ei ehkä ole ihan tavanomaista yhdistää kahta puuroa samaan ruokaan, mutta tämä yhdistelmä toimii. Ohrasuurimopuuro antaa tekstuuria, jotain pureskeltavaa hampaille ja mannaryyneistä valmistettu vispipuuro on kuin mehukeittoa. Kylmän ja kuuman liitto ei petä koskaan; kuuma puuro jäisten marjojen kanssa on helppo syötävä monen ikäisille. 

Ohrasuurimopuuro
1,5 dl rikottuja tai kokonaisia ohrasuurimoita
2 dl vettä
1 l vettä
1 tl suolaa

Keitä 2 dl vettä ja lisää ohrasuurimot. Anna veden imeytyä suurimoihin. Lisää 1 litra vettä ja keitä noin 30 minuuttia välillä hämmentäen (rikotut) tai 45 minuuttia välillä hämmentäen (kokonaiset). Jätä keittämisen jälkeen vielä hautumaan miedolle lämmölle noin 15 minuutiksi. Mausta suolalla.


Puolukkamannavispipuuro
 1l vettä
1,5 dl täysjyvämannasuurimoita
sokeria oman maun mukaan (itse laitan noin 2rkl, netin ohjeissa usein 1,5 dl)
3 dl puolukkasurvosta

Keitä vesi, hämmennä mannasuurimot sekaan ja keitä 10 minuuttia. Sokerin voi lisätä jo tässä vaiheessa tai vasta puolukoiden kanssa. Anna jäähtyä.
Soseuta kohmeiset tai tuoreet puolukat. Lisää jäähtyneeseen puuroon puolukkasose sekä sokeri, makeusastetta voi maistella ja lisätä sokeria oman maun mukaan. Vatkaa ilmavan kuohkeaksi.
Tällä tavalla marjoja ei tarvitse keittää, joten ne säilyttävät vitamiininsa paremmin.
Vispipuuro nautitaan kylmänä.