Maapallomme ylikuormituksen vuoksi pidän toivottavana ja väistämättömänäkin, että ostoskäyttäytymisemme muuttuu huomattavasti kestävämpään suuntaan, vaikka nyt heti. Että siirrymme elämisen tapaan, jossa osoitamme rakkauttamme lapsille ja muille läheisillemme esimerkiksi antamalla heille aikaa, yhteistä tekemistä, elämyksiä enemmän kuin materiaa. Kuka oikeasti ilahtuu sadannesta pehmolelusta...? Mitä minä viestin antamillani lahjoilla?
Oma lapseni on vielä pieni, kolmivuotias, joten hänen kanssaan homma on vielä helppoa. En halua opettaa häntä odottamaan lahjavuoria ja olen sanonut sen sukulaisille ja kummeillekin hyvin selvästi.
Ei hän tiedä, että on mahdollista laatia listoja siitä mitä haluaa. Ei hän tiedä, että pitäisi saada enemmän lahjoja kuin saa. Me vanhemmat olemme päättäneet hankkia hänelle elämyslahjoja tai aineettomia lahjoja, miten hyvänsä niitä halutaan kutsua. Ehkä teatterikäynti oikeassa teatterissa DVD-levyjen sijaan? Ehkä ensi kesän lomamatkan voi isommalle lapselle antaa lahjaksi jouluna vaikkapa kuvien muodossa? Piirsin kummitytölle Ahvenanmaan lipun, johon laitoin vihjeitä siitä, mitä ensi kesänä tehdään. Voisiko lahja olla rauhallista yhdessäoloa?
Lisäksi on olemassa monia eri hyväntekeväisyysjärjestöjä, joista voi ostaa aineettomia joululahjoja. Kokemukseni mukaan lapset ymmärtävät aineettomien joululahjojen idean aivan hyvin, kun siitä keskustelee heidän kanssaan rauhassa. Mukavan viikonlopun toivotusten kera tässä pari linkkiä aiheeseen liittyen:
HSY
WWF
Kirkon ulkomaanapu
World Vision
Unicef
Lapseni saavat vaikutteita päiväkodista, eskarista, televisiosta jne. ja useasti heidän suustaan kuulee, että jokin asia pitää tehdä tietyllä tavoin. Yleinen ajattelutapa on se, että jouluna pitää antaa aineellisia lahjoja ja olen huomannut (valitettavasti) tuon asenteen tartuneen myös lapsiini. Mutta tämän vaihtoehtolahjakirjoituksen perusteella voin yrittää murtaa taas yhtä pitää asiaa...
VastaaPoista