Ensinnäkin pyrin antamaan lahjaksi myös aineettomia lahjoja; eettisiä lahjoja tai elämyslahjoja. Näistä Iida jo bloggasikin. Jos uskon lahjan saajan ilahtuvan itse tehdystä lahjasta, saatan väkästää jotakin pientä luonnon- tai kierrätysmateriaaleista. Jollen keksi mitään yllämainittua, annan joko jotakin, minkä uskon tulevan todelliseen käyttöön ja tarpeeseen, tai sitten syötävää/juotavaa. Mielestäni myös käytettyjä tavaroita voi hyvin antaa lahjaksi, tosin hiukan aina mietin sen mukaan kenelle olen lahjaa antamassa. Omille lapsilleni ainakin on ja tulee olemaan selvää, että lahjan arvoa vain lisää esineen olemassa oleva historia.
Ostetuilla lahjoillakin on kuitenkin mielestäni paikkansa, kunhan ne ovat tarkkaan harkittuja. Sain itse aivan ilmiömäisen lahjan mieheltäni pikkujouluna. Sain kameraani uuden objektiivin, sellaisen jolla saa hämärässä parempia kuvia myös liikkuvista kohteista. Rakastan valokuvausta, ja olen jo monta vuotta haaveillut terävistä, mutta hämyisen tunnelmaisista sisäkuvista. Haaveilu korostuu aina joulun aikaan :) No, tänä jouluna ihaniin joulukuviin on realistiset mahdollisuudet, kun on oikeat vehkeet ja olen ehtinyt lisäksi harjoitella uuden objektiivin käyttöä pari viikkoa. Näin se oli kuulemma ajateltukin, ja siksi sain lahjan nimenomaan pikkujoululahjaksi.
Avainsanana siis ekologisissa joululahjoissa taitaa olla ajatus. Eli että vaivautuu pikkasen miettimään lahjan saajaa, hänen mieltymyksiään ja tarpeitaan. Ja jollei mitään selkeää tarvetta tule mieleen, kääntyy eettisten lahjojen puoleen. Maailmasta kun löytyy runsaasti niitä, joilla on hyvinkin akuutteja tarpeita täyttämättä.
Iloista jouluviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti