Tänään luukkuun syntyi muutama miete pimeästä vuodenajasta. Onko se tosiaan jokin kamala juttu tuo kaamos ja tuleeko sen aiheuttamaa hiukan hitaampaa ja väsyneempää olotilaa vastaan taistella kirkasvalolampuin ja vitamiinein? Vai voisiko olla niin, että eri vuodenaikoina olisi ihan oikeus olla erilainen, keväällä esimerkiksi aikaansaapa ja energinen, ja sydäntalvella, no vaikka tunnelmoiva ja löhöilevä.
Koska olen hoitovapaalla, pystyn elämään vuodenaikojen mukaan lasten sallimissa rajoissa. Olen myös antanut itselleni luvan oikaista kaikessa mahdollisessa kaamosaikaan. Herään vauvan syöttöjen mukaan, mutta nousen vasta kun on aivan pakko, eli kun vauva ei rauhotu rinnalle enää millään vaan kieroskelee sängyssä vaatien toimintaa. Tänään tuo oli kahdeksalta. Noustessa ei kuitenkaan ollut sellainen ylinukkunut olo, joka on kesällä jos herää tuohon aikaan, vaan hetki tuntui ihan varhaisaamulta, koska päivä vasta vienosti sarasti. Joogailin ja surautin meille viherpirtelöt, jotka nautimme niin tunnelmallisesti kuin kasikuisen kanssa vaan voi kynttilänvalossa. Puuro keitetään vasta kun isompi herää, sillä kaamosaikaan saa mennä sieltä mistä aita on matalin ;) Muutaman valoisan tunnin aikana yritetään saada aikaan se mitä tarvitsee, pyykkejä, tiskejä, ehkä leikkipuistoreissu tai kaupungissa asioilla käymistä. Ja sitten taas onkin pimeää, keitellään kahvia/teetä/glögiä ja nautitaan kynttilänvalosta.
Jos käy töissä, se asettaa tietysti lisähaasteensa hitailulle. Ellei lyhyempi työpäivä ole mahdollinen, voi mahdollisuuksien mukaan yrittää ottaa rennosti. Työnantaja varmaan tykkää ;) Mutta sitten keväällä voikin painaa kaksin verroin kovemmin! Kaamosaika ei myöskään ole kovin pitkä, päivähän alkaa jo pian pidetä. Esimerkiksi fengshuin mukaan jo kevättalvi on energeettistä aikaa, ja se alkaa tammikuun loppupuolella. Fengshui kertookin, että talvella pitäisi pyrkiä toiminnan sijaan suunnittelemaan tulevia kevään toimintoja. Vähän niinkuin maanviljelyssä perinteisesti tehtiin, kun sato oli korjattu ja säilötty, ei niin hirveästi ollut tekemistä ennen kun taas kevättalvesta uuden satokauden valmisteluissa. Eli jos omassa työssä on suunnittelupainotteisia hommia, kannattaa panostaa niihin nyt, ja jättää varsinaiset toteutukset keväälle.
Kirkasvalolamppujen sijaan voi siis pyrkiä hyväksymään raukeamman olotilan. Muistaa, että joulu on rauhoittumisen aikaa, ja siten ihan vihonviimeinen asia jolla kannattaa itseään stressata. Joululahjojen näpertely kynttilänvalossa on muuten paljon vähemmän rasittavaa kuin ostoskeskuksissa kiertely, ainakin kun keskittyy tekemään jotain jonka tekemisestä pitää.
Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen pystynyt ottamaan kaamosajan oikein selkeästi rennolla otteella. Omat kokemukseni ovat kyllä tosi hyviä. Kun erottaa toisistaan kaamoksen aiheuttaman hitauden ja todellisen väsymyksen, huomaa ettei kaamoshitaus olekaan lamaannuttavaa ja ahdistavaa, vaan että päivät nyt vaan ovat lyhyemmät ja ehtii tekemään vähemmän.
Rauhallista maanantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti