Blogeissa usein näkee bloggaajien esittelevän kasvojen hoitorutiineitaan, joista tulee ekana mieleen että herttinen kuinkahan paljon tuohon menee aikaa ja rahaa ;) Tässäpä siis pikkasen erilainen ihonhoitopostaus, minä en meinaan ole muutamaan vuoteen hoitanut ihoani juuri lainkaan :D
Ihonhoidon kulmakiveni ovat yksinkertaiset. Ensinnäkin käytän meikkiä vain kun se tuottaa itselleni nautintoa. Joskushan on kiva laittautua, ja joskus on kiva ihan kauppareissullekin sipaista puuteria naamaan. Mutta jokapäiväinen meikkaus vie ainakin omasta mielestäni hommasta hohdon. Ja onhan se loogista että iho voi huonommin, jos se saa hengittää vapaasti lähinnä öisin. Eli meikkaan mahdollisimman harvoin ja silloinkin mahdollisimman kevyesti.
Samaa less is more-logiikkaa noudatan ihon pesussa. En käytä rasvoja lainkaan. Normaali sekaihoni meni oikeastaan vain huonommaksi kaikesta kuurauksesta ja rasvailusta, joten päätin lopettaa touhun noin kymmenen vuoden jälkeen. Nyt oon ollut ilman rasvoja ja puhdistusmaitoja varmaan kolmisen vuotta ja iho voi paremmin kuin koskaan 10-vuotissynttärien jälkeen. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi pestä kasvot aamulla jos on pessyt ne illalla ja siinä välissä vain nukkunut omassa sängyssään! Niinpä pesen kasvoni aamulla vain jos kaipaan piristystä, ja tällöin siis jääkylmällä vedellä, jotta piristyn. Iltapesu riippuu siitä onko mun naamassa jotain pestävää. Jos en oo meikannut ja oon ollut lähinnä kotona ja lähileikkipuistossa, uskon että ihan vesipesu riittää. Sillä kylmällä vedellä tääkin, ei välttämättä kuitenkaan ihan jääkylmällä. Jos oon käyttänyt meikkiä tai käynyt kaupungissa tms. (eli altistunut enemmän pakokaasuille yms), pyyhin vesipesun jälkeen meikit/liat pois pumpulilla jossa on jojobaöljyä ja vettä. Jos oon tällännyt ihan hirveesti (tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa), käytän vesipesun ja jojobaöljyn välissä Lushin teepuuöljukasvovettä, jotta meikinjämiä ei jää ihohuokosiin.
En käytä aurinkovoiteita, vaan otan aurinkoa kohtuudella. Eli siis niin etten pala. Olen vaalea ja ennen paloin aurinkorasvoista huolimatta helposti. Nykyään en juurikaan pala vaikken käytä aurinkovoidetta. Jännä juttu. Epäilen, että ruokavaliolla on osuutensa asiaan. Kun saa ravinnosta paljon karotenoideja ja muita suojamolekyylejä, on sisäinen, luonnollinen aurinkosuoja kunnossa. Vaaleaakin vaaleampia pieniä lapsiani varten olen ostanut aurinkorasvaa, mutta lopulta tilanteita, joissa on tuntunut että aurinkovoide on ainoa "vaihtoehto" on tullut 3,5 vuotiaan kanssa ehkä viisi kertaa, vajaan vuoden ikäiselle en muistaakseni ole laittanut vielä koskaan rasvaa. Ja siis ei, he eivät ole palaneet auringossa. Ruskettuneita ovat kyllä olleet.
Kuorintakinnas ja Body shopin Spa wisdom-sarjan kuorintajauhe, jota sekoitetaan veden kanssa tahnaksi ennen käyttöä.
Kuorin ihoani silloin kun tuntuu että se kaipaa sentyyppistä hierontaa. En usko että kuolleita ihosoluja tarvitsee säännöllisesti kuoria iholta pois, mutta uskon sen vilkastuttavan pintaverenkiertoa, mikä on iholle tärkeää. Kuivahieronta kuorintakintaalla tuntuu omasta mielestäni sopivan tehokkaalta. Naamion laitan ehkä kerran kuussa, mulla on sellaista jauhemaista vihersavea, jota sitten sekoitan veden ja mahdollisesti jonkin öljyn tai muun ruoan kanssa tahnaksi. Kuorivan naamion saa laittamalla käytettyjä kahvinporoja sekaan. Nämä kuivana jauheena säilytettävät naamiot ja kuorintajututhan säilyy hirmu pitkään, koska niissä on alhainen veden aktiivisuus, eli sopivat hyvin tällaiselle satunnaiskäyttäjälle.
Vihersavea
Eli aika primitiivistä, ekologista, halpaa ja nopeaa, heh. Nyt kun oikein ajattelen asiaa, en varmaan millään muulla elämän osa-alueella ihan näin hyvin ole osannutkaan vetää mutkia suoriksi. Nähtäväksi jää mitä iholleni tapahtuu 30-vuotissynttärien jälkeen, saanko maksaa yksinkertaisesta ihonhoidostani rypyillä vai onko ne kaikki markkinoiden superputelit oikeesti turhia ;)
Huomenna on uusi kuu, uusi viikko ja feng shuin mukaan talven viimeinen päivä! Valoa ja energiaa siis kaikille!
Henna
