Uusi vuosi ja ekokylät

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Blogin tällä puolen on aloitettu vuosi jopa vielä rennommin kuin edellinen lopetettiin, eikä edes blogiin ole syntynyt sisältöä sitten jouluaaton, mutta eiköhän se tästä :) Ajatustasolla toimintaa sentään on ja monenlaista on tullut pohdittua näinä tekemisen suhteen hiljaisina viikkoina.

Uusi vuosi uudet kujeet sanotaan, ja vuoden alku on ainakin minulle ihan oikeasti usein sellaista uuden aloittamista. Teen ne jonkun mielestä typerät uudenvuodenlupaukset ja mietin normaalia enemmän missä menen, mitä haluan, olenko onnellinen jne. Viime vuosi oli pikkuvauvavuosi, toki aivan ihana, mutta tietyllä tapaahan siinä intensiivisessä vauvanhoidossa itsensä laittaa hetkeksi takaa-alalle. Nyt alkavana vuonna nautinkin siitä että äidin omat hetket koko ajan lisääntyvät, on taas aikaa ajatella ja lukea, kypsytellä niitä omia ideoita ja pohdintoja ja avautua ulkomaailman ilmiöille, siis muillekin kuin vaippoihin, imetykseen sun muihin vauvajuttuihin liittyville, heh.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö, jonka uskon olevan nosteessa vuonna 2012 on erilaiset eko- ja yhteisökylät, joita nousee kuin sieniä sateella, ihanaa :) Tampereelle on esimerkiksi nousemassa Teiskon yhteisökylä, Lohjalle Hippatammi ja Vihtiin Linnanniittu.

Varsinaiset ekokyläthän ovat todellisia ekologisuuden pioneereja, joissa ekologisuus näkyy laajasti kaikilla elämän osa-alueilla, hiukan toki kylästä riippuen. Luomupiiriläisille tutuin on varmasti Livonsaaren kyläyhteisö, josta luomupiirin herkkuleivätkin tulevat. Muita ekokyliä Suomessa ovat mm. Keuruun, Bromarvin, Kangasalan ja Katajamäen ekokylät. Ekokylissä energia- ja vesitalous perustuu omavaraisuuteen, ruoantuotanto on usein ainakin lähes omavaraista, rakentaminen ekologista ja yhteisöllisyys tärkeää. Monet tekevät ainakin pääasiassa etätöitä tai työskentelevät kotona oman yrityksen parissa. Ekokylistä ei oikein muuta miinuspuolta löydy kuin pieni määrä/koko. Ehkä juuri ekologisuuden kokonaisvaltaisuus aiheuttaa sen, ettei kovin moni ole ainakaan vielä valmis ihan niin suureen elämänmuutokseen. Uskon että ekokyläsuuntaan ollaan laajemmaltikin menossa, ja yhteisökylät eräänlaisina kompromisseina ovat erittäin tärkeitä luodessaan hieman kevyemmän vaihtoehdon sellaista kaipaaville.

Wikipediaa lainaten: "Yhteisökylät ovat kestävää elämäntapaa toteuttavia tai siihen tietoiseti pyrkiviä asumisen ja elämisen muotoja. Se on alueellisesti vaikuttava, moniarvoista oppimista edistävä koti.Yhteisökylissä toteutetaan kestävän elämäntavan kaikkia ulottuvuuksia. Perusulottuvuudet ovat sosiaalinen, kulttuuris-henkinen, ekologinen ja taloudellinen. Yhteisökylät ovat kohtuullisen omavaraisia paikallistalouksia, jotka luovat kumppanuuksia kaikkialla. "

Jotkut yhteisökylät keskittyvät lähinnä vain yhteisöllisyyteen, talot saattavat olla esimerkiksi hieman tavanomaista ekologisemmin rakennettuja puutaloja, mutta kaukana varsinaisten ekokylien savi- ja hirsitaloista. Omavaraisuudenkin suhteen on suurta hajontaa, mutta yhtä kaikki kunnioitan silti tätä pyrkimystä asua edes himpun verran pienemmällä ympäristökuormituksella ja ehkä onnellisemmin yhteisön tuen avulla.

Rentouttavaa viikonloppua!
 

Henna