Kestävämpi tulevaisuus

Kerron sivupalkissa ammentavani blogiaiheita opinnoistani tulevaisuudentutkimuksen ja kestävän kehityksen aloilla. Aluksi haluan avata hiukan näiden tutkimusalojen taustalla olevaa ideologiaa, sekä sitä miksi itse olen halunnut laajentaa omaa tutkimusosaamistani tulevaisuudentutkimuksen ja kestävän kehityksen alojen metodiikalla sekä näkökulmilla.

Tulevaisuudentutkimuksessa pyritään rakentamaan skenaarioita tulevaisuudesta, näkemään millaista tulevaisuutta kohti olemme menossa, ja millaisilla muutoksilla pystyisimme muokkaamaan tuota tulevaisuutta toivotummanlaiseksi. Kestävän kehityksen opinnoissa taas käsitellään eri näkökulmista kestävää kehitystä, ja tarkastellaan esimerkiksi yritysten toimien ja sosiaalisten rakenteiden kestävyyttä.

Yhdistämällä näiden tutkimusalojen tematiikat, lähestytäänkin kysymystä millainen olisi kestävämpi tulevaisuus, ja olemmeko kulkemassa sitä kohti. Ekologisuus ja kestävä kehitys yritystoiminnassa ovat eittämättä tätä päivää markkinointistrategioissa, mutta kuinka todellista tämä on. Jos yritys vähentää vaikkapa energiankulutustaan 20%, ei se välttämättä tarkoita, että luku olisi "hyvä".

Yritysten ekologisuuden ja kestävän kehityksen noudattamisen seurantaan kaivataankin parempia säännöksiä ja seurantatapoja. Yksi mahdollinen ratkaisu on ekologiseen jalanjälkeen perustuva yritysverotus.

Mitä muita ratkaisuja te keksitte? Innovointi käyntiin!

Lempikeittoni

Ensimmäiseksi blogimerkinnäkseni pääsee keittiössäni ahkerasti viime aikoina valmistettu ruoka, Karibilainen pinaattikeitto. Ohje on vuosien varrella muokkaantunut versio Tuija Ruuskan Kasviskarnevaalit -kirjan reseptistä. Ruuskan kirja on laajan kasvisruokaopuskokoelmani helmi ja käytössä lähes irtolehtipainokseksi kulunut, kuvattomuudestaan huolimatta. (Kuvattomuus on yleensä hyllyyn unohtuvia keittokirjoja yhdistävä perisynti).



Keitot ovat loistavaa arkiruokaa. Isossa viiden litran kattilassa valmistuu pienellä ekstra vaivalla ruoka kahdeksi kolmeksi päiväksi ja usein pakastimeenkin riittää annos tai kaksi kiirepäivää odottamaan. Keitot myös vain paranevat uudelleen lämmitettäessä.

Keskiviikkoisesta luomutilauksesta jäi uupumaan kaipailemani tuore pinaatti mutta onneksi ainakin Kupittaaan Citymarketista saa pakastealtaasta varsin kelvollista luomupinaattia, jossa pinaatti on pakastettu pienen silpun sijaan kokonaisina lehtinä. Tätä pyrin nykyään pitämään nykyään varuiksi aina pakkasessa. Ei-luomuna tuorettakin pinaattia löytää vielä muutaman viikon ainakin torilta.


Karibialainen kookos-pinaattikeitto (8–10 annosta)

400 g pakastepinaattia
2 isoa porkkana
10 isoa perunaa
2–3 rkl öljyä
2 sipuli
3 rkl valkosipulimurskaa
1–2 tuore chilipalko tai maun mukaan
1 tl muskottipähkinää
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tlk kookosmaitoa
1,5–2 l vettä
3–4 dl appelsiinimehua (parasta, jos käyttää itse puristettua)
suolaa ja mustapippuria

Proteiinilisät: 1 tlk kidneypapuja, 2 dl soijarouhetta tai 3 dl seitanviipaleita.

1) Paista sipulia, valkosipulia, chiliä ja pinaattia hetki pannulla.
2) Lisää kuutioidut perunat ja porkkanat (sekä mahdollinen proteiinilisä).
3) Lisää kookosmaito ja vesi, loput mausteet ja appelsiinimehu. Hauduta kypsäksi n. 40 min.

Hernerouhe

Vähän turhan pitkä oli tauko, mutta nyt on Luomupiirin blogi taas elvytetty. Ensimmäisenä tekstinä on jäsenemme Milkan ohje hernerouhepyöryköihin. Hernerouhehan on hyvä ja edullinen kotimainen raaka-aine, jota voisi hyödyntää paljon nykyistä monipuolisemmin. Milkan oma "Juurille"-blogi löytyy myös täältä Blogspotista, käykääpä kurkkaamassa. Ja sitten vain herkuttelemaan!

Hernerouhepyörykät

2 dl hernerouhetta

3 dl kiehuvaa vettä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

5 dl juuresraastetta (palsternakkaa, porkkanaa, lanttua,...)

2 kananmunaa

mausteita maun mukaan (yrttejä, paprikajauhetta, jeeraa, suolaa,...)

Aloita hernerouhepyöryköiden valmistus kaatamalla kiehuva vesi hernerouheen päälle. Anna turvota puolisen tuntia.

Pilko sillä välin sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota silppu pikaisesti öljyssä. Hauduta sitten juuresraastetta pannulla, kunnes niistä on haihtunut enin neste.

Lisää sitten turvonneeseen hernerouheeseen sipulit, haudutettu juuresraaste, kananmunat ja haluamasi mausteet. Muotoile massasta kostutetuin käsin pyöryköitä ja paista ne pannulla öljyssä tai uunissa 200-225 ˚C:ssa 15-20 min (tämän ohjeen mukaisen määrän pitäisi juuri mahtua yhdelle pellille). Herkuttele esimerkiksi maa-artisokka-perunasoseen kanssa.

Raparperi, tuo alkukesän herkku

Täällä eteläisessä Suomessa on jo pian kuukauden päivät saanut nauttia raparperin hapokkaasta mausta, ja maan pohjoisimmatkin kolkat tulevat pian perässä. Onnellinen se, jolla on savimaassaan komea raparperipenkki vanhaa perua! Hän voisi vaikka jakaa siitä juurakon vähemmän onnekkaalle ystävälleen… Raparperin saa parissa vuodessa rehottamaan pienenkin pihan perällä, kunhan sille järjestää oman, riittävän voimakas-multaisen penkin. Tässä on luonteva paikka käyttää vuoden palanutta kompostia!

Raparperista on moneksi. Sen varsia voi natustella sellaisenaan (riittävä samanaikainen kalsiuminsaanti on toki muistettava!), tai niistä voi tehdä simaa ihan samalla lailla kuin sitruunasta. Raparperinlehti on myös oiva hellehatun aines, kunhan muistaa, ettei pieni helteessä köllijä saa missään nimessä maistaa vaarallisen oksaalihappopitoista lehtiosaa.

Mikä olisikaan helpompi vierastarjottava kuin raparperipiirakka? Sen voi tehdä usealla tavalla, aina sen mukaan mitä aineita sattuu olemaan käytettävissä. Murotaikinapohjaan pannaan noin 75–100 g rasvaa (joko margariinia tai luomuvoita), desilitra tai puolitoista sokeria, ehkä yksi kananmuna sekä parisen desiä jauhoa. Speltti- tai täysjyvävehnäjauho maistuu mainiolta. Leivinjauhetta voi laittaa vajaan teelusikallisen, mutta voi sen jättää poiskin. Taikina painellaan vuokaan, pari–kolme desilitraa pilkottua raparperia ripotellaan päälle (kolmesta viiteen vartta; nuoria varsia ei tarvitse kuoria) ja homma kruunataan siirapin tai jonkin tumman sokerin sekä turkkilaisen jogurtin, kermaviilin tai kerman seoksella. Päällimmäiseksi kanelia. Paistetaan 175 asteessa vajaa puoli tuntia. Maistuu mainiolta hyvän vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai kerman kera – tai ihan sellaisenaan!

Kuulumisia ja kiinalainen kohopenkki

Täällä Luonnonmukaisessa on ollut vähän hiljaista viime aikoina. Sain tilaisuuden kirjoittaa ravitsemusblogia Uuteen Mustaan ja uuden opetteluvaiheessa bloggausenergiat ovat menneet siihen suuntaan. Nyt kevään mittaan Luonnonmukainen tulee kuitenkin taas vilkastumaan. Saamme vahvistusta uudelta kirjoittajalta, Lotalta, ja omassa kalenterissanikin on taas enemmän aikaa Luonnonmukaiselle.

Ensi viikolla on Luomupiirimme toiseksi viimeinen tämän kauden jako, kesä häämöttää jo. Olen suunnitellut pykätä pihalle kiinalaisen kohopenkin, jonka bongasin Minna Siltalan puutarhakirjasta Keittiötarhan 3 vuodenaikaa. Kiinalainen kohopenkki on kasvimaa ja komposti samassa! Kompostin tuottama lämpö pitää kasvimaan lämpötilan sen verran korkeampana, että kasvukausi on pidempi kuin tavallisissa kohopenkeissä ja viljelylaatikoissa, joissa niissäkin kasvukausi on pidempi kuin perinteisessä kasvimaassa. Alla ohjeet kiinalaisen kohopenkin tekemiseen. Onnistuu varmaan pienimuotoisena parvekkelaatikkoonkin. Pääasiassa siemenet voi tällaiseen kohopenkkiin kylvää suoraan, mutta jos on jotain esikasvatellut niin soveltuu toki taimillekin. Luomutaimia oli myynnissä myös ensi viikon tilauksessa luomupiirin kautta.

Kiinalainen kohopenkki:

Rajaa alue, mieluiten n. 300 cm x 120 cm. Kaiva ruohotuppaat (tai muu pintamaa) ylös maasta. Kuopan ytimeksi kasataan risuja, niiden päälle ruohotuppaat juuret ylöspäin, tämän pälle 10-15 cm lehtiä ja kariketta, sitten 20-30 cm osittain maatunutta hevosenlantaa ja kalkkia ja lopuksi 30-40 cm multaa, johon istutukset tehdään. Aina kolmen kasvukauden jälkeen penkki puretaan, ja ydin on käyttökelpoista multaa. Paras perustamisaika on syksyllä, mutta eiköhän se keväälläkin onnistu. Alla vielä kuva mainitsemastani kirjasta havainnollistamaan asiaa.

Vihreää viikonloppua!

Henna

Oksan kuulumiset

Miten oksan kanssa sitten kävikään? No, lehdethän siihen puhkesi :)

Entä mitä kävi lehdille? Söin ne :P

Tuollaisessa banaani-avokado-kurkku-tyrni-pirtelössä, joka kuvassa siis hetkeä ennen blendausta. Hyvää oli :) Koivunlehdethän on terveellinen kevään herkku, sellaiset nuoret koivunlehdet voi heittää pirtelöiden lisäksi vaikka salaattiin. Ja tuomalla oksia pitkin kevättä sisälle, tätä herkkua saa pidemmän aikaa!

Vihertävää viikonloppua!

Henna

Vaihtoehto leikkokukille

Luin jostakin naistenlehdestä (oisko ollut Kauneus ja terveys)  tosi hauskan vaihtoehdon leikkokukille. Näin kevättalvesta voi kuulemma hakea ulkoa oksia sisälle, ja kun ne laittaa lämpimään veteen vaasiin, niin silmut alkaa pian pullistua ja lehdet versoa!

Päätin kokeilla ja nappasin yhden koivunoksan meille sisälle. Sinänsä hauskaa että kaikista maailman oksista tulin valinneeksi sen puun, jonka siitepölylle miheni on (onneksi aika vähän) allerginen. Hups! Tällasta vähän erilaista siedätyshoitoa...

Anyways, nyt parin päivän jälkeen ekat silmut on alkanut avautua! Laitan lisää kuvia kun oksa pääsee täyteen loistoonsa. Jotkut kukkivat oksat ois vielä kivempia, mutta meidän pihasta ei taida sellaisia löytyä :( Täytyy tyytyä puhkeaviin lehtiin, onneksi nekin on ihania <3

Joutuuhan tässäkin katkomaan oksan, mutta silti nämä ovat tosi paljon parempi ratkaisu kuin leikkokukat!

Ihanaa viikonlopun jatkoa!


Henna