Ihonhoidosta

Blogeissa usein näkee bloggaajien esittelevän kasvojen hoitorutiineitaan, joista tulee ekana mieleen että herttinen kuinkahan paljon tuohon menee aikaa ja rahaa ;) Tässäpä siis pikkasen erilainen ihonhoitopostaus, minä en meinaan ole muutamaan vuoteen hoitanut ihoani juuri lainkaan :D

Ihonhoidon kulmakiveni ovat yksinkertaiset. Ensinnäkin käytän meikkiä vain kun se tuottaa itselleni nautintoa. Joskushan on kiva laittautua, ja joskus on kiva ihan kauppareissullekin sipaista puuteria naamaan. Mutta jokapäiväinen meikkaus vie ainakin omasta mielestäni hommasta hohdon. Ja onhan se loogista että iho voi huonommin, jos se saa hengittää vapaasti lähinnä öisin. Eli meikkaan mahdollisimman harvoin ja silloinkin mahdollisimman kevyesti.

Samaa less is more-logiikkaa noudatan ihon pesussa. En käytä rasvoja lainkaan. Normaali sekaihoni meni oikeastaan vain huonommaksi kaikesta kuurauksesta ja rasvailusta, joten päätin lopettaa touhun noin kymmenen vuoden jälkeen. Nyt oon ollut ilman rasvoja ja puhdistusmaitoja varmaan kolmisen vuotta ja iho voi paremmin kuin koskaan 10-vuotissynttärien jälkeen. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi pestä kasvot aamulla jos on pessyt ne illalla ja siinä välissä vain nukkunut omassa sängyssään! Niinpä pesen kasvoni aamulla vain jos kaipaan piristystä, ja tällöin siis jääkylmällä vedellä, jotta piristyn. Iltapesu riippuu siitä onko mun naamassa jotain pestävää. Jos en oo meikannut ja oon ollut lähinnä kotona ja lähileikkipuistossa, uskon että ihan vesipesu riittää. Sillä kylmällä vedellä tääkin, ei välttämättä kuitenkaan ihan jääkylmällä. Jos oon käyttänyt meikkiä tai käynyt kaupungissa tms. (eli altistunut enemmän pakokaasuille yms), pyyhin vesipesun jälkeen meikit/liat pois pumpulilla jossa on jojobaöljyä ja vettä. Jos oon tällännyt ihan hirveesti (tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa), käytän vesipesun ja jojobaöljyn välissä Lushin teepuuöljukasvovettä, jotta meikinjämiä ei jää ihohuokosiin.

En käytä aurinkovoiteita, vaan otan aurinkoa kohtuudella. Eli siis niin etten pala. Olen vaalea ja ennen paloin aurinkorasvoista huolimatta helposti. Nykyään en juurikaan pala vaikken käytä aurinkovoidetta. Jännä juttu. Epäilen, että ruokavaliolla on osuutensa asiaan. Kun saa ravinnosta paljon karotenoideja ja muita suojamolekyylejä, on sisäinen, luonnollinen aurinkosuoja kunnossa. Vaaleaakin vaaleampia pieniä lapsiani varten olen ostanut aurinkorasvaa, mutta lopulta tilanteita, joissa on tuntunut että aurinkovoide on ainoa "vaihtoehto" on tullut 3,5 vuotiaan kanssa ehkä viisi kertaa, vajaan vuoden ikäiselle en muistaakseni ole laittanut vielä koskaan rasvaa. Ja siis ei, he eivät ole palaneet auringossa. Ruskettuneita ovat kyllä olleet.

Kuorintakinnas ja Body shopin Spa wisdom-sarjan kuorintajauhe, jota sekoitetaan veden kanssa tahnaksi ennen käyttöä.

 
Kuorin ihoani silloin kun tuntuu että se kaipaa sentyyppistä hierontaa. En usko että kuolleita ihosoluja tarvitsee säännöllisesti kuoria iholta pois, mutta uskon sen vilkastuttavan pintaverenkiertoa, mikä on iholle tärkeää. Kuivahieronta kuorintakintaalla tuntuu omasta mielestäni sopivan tehokkaalta. Naamion laitan ehkä kerran kuussa, mulla on sellaista jauhemaista vihersavea, jota sitten sekoitan veden ja mahdollisesti jonkin öljyn tai muun ruoan kanssa tahnaksi. Kuorivan naamion saa laittamalla käytettyjä kahvinporoja sekaan. Nämä kuivana jauheena säilytettävät naamiot ja kuorintajututhan säilyy hirmu pitkään, koska niissä on alhainen veden aktiivisuus, eli sopivat hyvin tällaiselle satunnaiskäyttäjälle.

Vihersavea

Eli aika primitiivistä, ekologista, halpaa ja nopeaa, heh. Nyt kun oikein ajattelen asiaa, en varmaan millään muulla elämän osa-alueella ihan näin hyvin ole osannutkaan vetää mutkia suoriksi. Nähtäväksi jää mitä iholleni tapahtuu 30-vuotissynttärien jälkeen, saanko maksaa yksinkertaisesta ihonhoidostani rypyillä vai onko ne kaikki markkinoiden superputelit oikeesti turhia ;)

Huomenna on uusi kuu, uusi viikko ja feng shuin mukaan talven viimeinen päivä! Valoa ja energiaa siis kaikille!

Henna

Ekokampaamo Harakanpesä

Olin jo joskus aikoinaan bongannut netistä ihanan silloin Tampereella sijainneen ekokampaamo Harakanpesän, ja haaveillut tekeväni miniloman sinne leikkauttamaan tukkani "energialeikkauksessa", ja ehkä nauttimaan muistakin paikan hoidoista. Pienten lasten kanssa juttu kuitenkin hiukan siirtyi, ja kun vihdoin olimme koko perheen voimin suuntaamassa Tampereelle, huomasimme netistä että Harakanpesä oli muuttanut Turkuun! Mahtava juttu, tuontyyppistä kampaamoa/hoitolaa olin tänne päin kaipaillutkin. Käväisimme sitten ihan ensimmäisten joukossa tutustumassa Harakanpesän valikoimaan niin hoitojen kuin tuotteidenkin suhteen.

Energialeikkaus alkoi aivan ihanalla intialaisella päähieronnalla, ja huipentui hiusten leikkaukseen. Oma tukkani tuntui heti omalta, vaikka pituutta lähti runsaasti, varmaan enimmillään 30 senttiä. Harakanpesästä saa myös luomuvärjäyksiä, itse ajattelin kokeilla kamomillaan perustuvaa vaalennusta keväämmällä. Paikasta saa myös laadukkaita luomutuotteita shampoosta meikkeihin.

Suosittelen :)

Energeettistä alkuviikkoa!

Henna

Uusi vuosi ja ekokylät

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Blogin tällä puolen on aloitettu vuosi jopa vielä rennommin kuin edellinen lopetettiin, eikä edes blogiin ole syntynyt sisältöä sitten jouluaaton, mutta eiköhän se tästä :) Ajatustasolla toimintaa sentään on ja monenlaista on tullut pohdittua näinä tekemisen suhteen hiljaisina viikkoina.

Uusi vuosi uudet kujeet sanotaan, ja vuoden alku on ainakin minulle ihan oikeasti usein sellaista uuden aloittamista. Teen ne jonkun mielestä typerät uudenvuodenlupaukset ja mietin normaalia enemmän missä menen, mitä haluan, olenko onnellinen jne. Viime vuosi oli pikkuvauvavuosi, toki aivan ihana, mutta tietyllä tapaahan siinä intensiivisessä vauvanhoidossa itsensä laittaa hetkeksi takaa-alalle. Nyt alkavana vuonna nautinkin siitä että äidin omat hetket koko ajan lisääntyvät, on taas aikaa ajatella ja lukea, kypsytellä niitä omia ideoita ja pohdintoja ja avautua ulkomaailman ilmiöille, siis muillekin kuin vaippoihin, imetykseen sun muihin vauvajuttuihin liittyville, heh.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö, jonka uskon olevan nosteessa vuonna 2012 on erilaiset eko- ja yhteisökylät, joita nousee kuin sieniä sateella, ihanaa :) Tampereelle on esimerkiksi nousemassa Teiskon yhteisökylä, Lohjalle Hippatammi ja Vihtiin Linnanniittu.

Varsinaiset ekokyläthän ovat todellisia ekologisuuden pioneereja, joissa ekologisuus näkyy laajasti kaikilla elämän osa-alueilla, hiukan toki kylästä riippuen. Luomupiiriläisille tutuin on varmasti Livonsaaren kyläyhteisö, josta luomupiirin herkkuleivätkin tulevat. Muita ekokyliä Suomessa ovat mm. Keuruun, Bromarvin, Kangasalan ja Katajamäen ekokylät. Ekokylissä energia- ja vesitalous perustuu omavaraisuuteen, ruoantuotanto on usein ainakin lähes omavaraista, rakentaminen ekologista ja yhteisöllisyys tärkeää. Monet tekevät ainakin pääasiassa etätöitä tai työskentelevät kotona oman yrityksen parissa. Ekokylistä ei oikein muuta miinuspuolta löydy kuin pieni määrä/koko. Ehkä juuri ekologisuuden kokonaisvaltaisuus aiheuttaa sen, ettei kovin moni ole ainakaan vielä valmis ihan niin suureen elämänmuutokseen. Uskon että ekokyläsuuntaan ollaan laajemmaltikin menossa, ja yhteisökylät eräänlaisina kompromisseina ovat erittäin tärkeitä luodessaan hieman kevyemmän vaihtoehdon sellaista kaipaaville.

Wikipediaa lainaten: "Yhteisökylät ovat kestävää elämäntapaa toteuttavia tai siihen tietoiseti pyrkiviä asumisen ja elämisen muotoja. Se on alueellisesti vaikuttava, moniarvoista oppimista edistävä koti.Yhteisökylissä toteutetaan kestävän elämäntavan kaikkia ulottuvuuksia. Perusulottuvuudet ovat sosiaalinen, kulttuuris-henkinen, ekologinen ja taloudellinen. Yhteisökylät ovat kohtuullisen omavaraisia paikallistalouksia, jotka luovat kumppanuuksia kaikkialla. "

Jotkut yhteisökylät keskittyvät lähinnä vain yhteisöllisyyteen, talot saattavat olla esimerkiksi hieman tavanomaista ekologisemmin rakennettuja puutaloja, mutta kaukana varsinaisten ekokylien savi- ja hirsitaloista. Omavaraisuudenkin suhteen on suurta hajontaa, mutta yhtä kaikki kunnioitan silti tätä pyrkimystä asua edes himpun verran pienemmällä ympäristökuormituksella ja ehkä onnellisemmin yhteisön tuen avulla.

Rentouttavaa viikonloppua!
 

Henna