Luonnonmukainen

Yogagroove!

2012-02-22T01:59:00.000-08:00

Vieläkin on mukavan letkeä olo koko armaassa kehossa, kun lauantaina kävin hiukan groovailemassa :) Tampereen Omyogan Paula Kiuru piti tämän aivan ihanan workshopin Aurajoogassa.

YogaGroove on siis laji, jossa yhdistetään musiikkia ja pientä liikettä jooga-asanoihin. Mikroliikkeitä :) Pyritään ikään kuin kussakin asanassa hakemaan just sitä omaa sisäitä rytmiä ja niitä pieniä nytkytyksiä ja venytyksiä, joita just oma kroppa kaipaa. Nautinnollista.

Ja saattaapi olla että tuollainen pieni hytkytys venytyksissä on ihmiselle tosi luontaista, bongasin meinaan tuon oman 11 kuukautisen poikani hytkymästä aitajuoksijan asennosta tässä taannoin, ja nyt oon huomannut että hän tekee sitä usein :D Maailmalla tän tyyppistä liikuntaa on tehnyt tutuksi David Sye, ja hänenkin tunnillaan olen joskus muinoin käynyt, sekin oli aivan ihanaa.

Turussa ilmeisesti ei missään ole ainakaan vielä YogaGroovea tai muuta sentapaista vakiotuntina? Jos joku on törmännyt, vinkatkaa kommenttiboksiin! Mä aloin nyt vakavasti harkitsemaan Paulan joogalomaa Kreetalla kesäkuussa... Tarttisin vaan jonkun mukaan joka ei haluaisi joogata vaan katsoa mun lapsia aina tuntien ajan ;) Ilman niitä en voi (halua) mennä melkein mihinkään, en nyt ainakaan noin kauas ja noin pitkäksi aikaa.

Rennon letkeää keskiviikkoa!

Henna

Raakaa ruokaa

2012-02-21T05:56:00.000-08:00

Luomupiirin järjestämän raakaruokaluennon inspiroimana olen tutustunut enemmän raa'an ruoan maailmaan. Erilaisia pirtelöitä oon tehnyt aamupalaksi jo pitkään, välillä vihreämpiä ja välillä enemmänkin marjapirtelöitä. Maitotuotteita en enää juurikaan pirtelöissä käytä, vaan ovat vegaanisia (muuten en siis todellakaan ole vegaani). Vege päivänaloitus vaan jotenkin sopii mulle.

Mutta siis sellaisia raakaruokapyöryköitä sun muita pääruokatyypisisä juttuja en ole harrastanut, ja noissa mun pirtelöissäkin siis on aina ihan "normaaleita" juttuja. Eli ei mitään jauheita tms. millaisia monet raakaruokailijat käsittääkseni pirtelöihinsä laittavat. Tai no marjajauheita ehkä joskus, mutta nekin ihan kotimaisista marjoista.

Raakaruokajutut kiinnostaa kyllä, esimerkiksi herkkuosaston, erityisesti karkkien, vaihto raakaruokaherkkuihin ois varmasti lastenkin kannalta hirmu paljon terveellisempää. Karkit kun ainakin meillä on vähän se heikko lenkki - syödään lähes yksinomaan alusta asti kotona tehtyä luomuruokaa, mutta karkkipäivänä 3-vuotiaamme saa valita irtsareita pussiinsa kaupan karkkihyllyllä :/ - josta mielellään oppisin ulos.

Ihan hirveästi suoranaisia vinkkejä en luennolta saanut, mikä oli hienoinen pettymys, mutta netistä olen löytänyt tosi kivoja juttuja. Erityisen ilahduttava oli Evitan sivuilta löytynyt Keittiökameleontti-blogi. Siellä oli itsessäänkin tosi kivoja reseptejä, ja sitten lisäksi vielä koottuna tosi kivasti muita raakaruokablogeja ja asiaan liittyviä sivustoja.

Lupaan jatkaa asiaan perehtymistä ja laittaa tännekin kokeiluistani juttua. Kertokaa kokeneemmat raakaruokailijat omat parhaat vinkkinne kommenttiboksiin!

Loppuun vielä mun tän aamun pirtelön sisältö:

1/2 avokado (kypsä)
1/2 luomubanaani (kypsä)
1/2 dl mustikoita
2 rkl tyrnejä
2 rkl hillaa
2 dl luomuveriappelsiinimehua

Kaikki blenderiin ja sekaisin. Kaikki marjat mummin poimimia <3

Iloista alkuviikkoa!

Henna

Hedelmät ja marjat

2012-02-09T02:04:00.000-08:00

Luomupiirin hallituksen viimeisimmässä kokouksessa keskusteltiin siitä laajennettaisiinko piirin valikoimaa näin talvisaikaan tuontiluomuhedelmillä. Asia jäi vielä mietinnän alle, kyseessä kun on hiukan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hedelmät toki rikastaisivat valikoimaamme, toisaalta on kannanotto että meiltä saa pakastemarjoja ja suomalaisia luomuomenia (satokautena), muttei tuontihedelmiä.

Itse olen kovin vannoutunut marjojen puolestapuhuja, mutta täytyy myöntää että ostetaan meilläkin hedelmiä välillä. Erityisesti mulla on ollut tänä kevättalvena hirvee sitruunahimo, puristelen luomusitruunoista mehua melkein kaikkeen mahdolliseen. Alla on keveähkö lounassalaatti, johon raikkautta sitruunamehun lisäksi tuo kiivi ja viinirypäleet. Ei siis siinä mielessä mikään ekoilun ilmentymä, kun on noita tuontihedelmiä täynnä... YRITÄN kyllä aina välillä boikotoida hedelmiä ja pitäytyä pakkasen antimissa eli supisuomalaisissa marjoissa, mutta silloin tällöin kaipaa vaihtelua. Ja tuota sitruunaa on ollut nyt vuodenvaihteen jälkeen pakko saada lähestulkoon joka kauppareissulla. Täytyykin muuten kokeilla toimiskohan tää jos korvais kiivin ja viinirypäleet vaikkapa tyrnillä ja puolukalla!

Hedelmäinen vihersalaatti

1/3 punttia luomusalaattia

n. 5 cm pätkä kurkkua (tääkin on hankala: kotimainen kasvihuonekurkku vai kaukaa tuotu luomukurkku, joka on saattanut kypsyä ihan oikean auringon alla...)

(luomu)avokadoa (luomu suluissa, koska tää on huonon tarjonnan vuoksi yksi niistä harvoista tuotteista jotka meidän taloudessa on pääasiassa ei-luomua :( ) 

1 luomukiivi

puolisen desiä luomuviinirypäleitä

pari rkl luomucashewpähkinöitä

puolikkaan luomusitruunan mehu

loraus jotain öljyä, esim. rypsiöljyä nyt ainakin saa luomuna

rouhaisu mustapippuria ja jotain korkealaatuista suolaa (vuorisuola ja merisuolakin on ok, mulla on tollasta myllysuolaa, joka on söpön vaaleenpunasta :) )

Revi, pilko ja rouhi ja sekoita - helppoa ja nopeaa.

Mitä mieltä te ootte, tulisiko luomupiirien valikoimissa talvisaikaan olla tuontihedelmiä vai pitäisikö kotimaisten juuresten ja pakkasmarjojen riittää talvikautena? Kommenttiboksin kautta voi vaikuttaa ainakin TYY:n luomupiirin valintoihin :)

Henna

Luomupiiri järjestää: Ruoasta ravintoa - raakaruokaluento ja kokkausilta

2012-02-06T23:48:00.000-08:00

TERVEEKS OPISKELIJABUDJETILLA

Kaipaatko vinkkejä, kuinka saisit päiviisi puhtia, aivoihin lisää virtaa ja muutenkin enemmän tehoa opiskelijaelämääsi? Ravinto- ja hyvinvointivalmentajat Aaro Löf ja Teemu Syrjälä luennoivat 20.2. Turun yliopistolla ruokavalintojen merkity...ksestä hyvinvoinnille sekä neuvovat, minkälaista ruokaa laittamalla optimoidaan päivittäisestä opiskelijamätöstä ravitsevaa apetta ruumiille ja mielelle.

Tule kuuntelemaan ILMAISTA LUENTOA! Myöhemmin illalla mahdollisuus osallistua Löfin ja Syrjälän suositulle ruokakurssille TYY-avusteiseen opiskelijahintaan, 25 euroa/20 euroa Luomupiirin jäsenille. (Norm. hinta 45 euroa.) Kurssille otetaan 25 ensin ilmoittautunutta. Ilmoittautumiset: aarolof@me.com.

ILMAINEN LUENTO ma 20.2. klo 15- n. 16, Pub 3. Luennolle ei tarvitse ilmoittautua.

SUOSITTU KOKKAUSKURSSI yliopiston välittömässä tuntumassa klo 17.00–21.00. Osallistumismaksu 25/20 euroa (sis. täydellisen aterian ja runsaan materiaalin). ILMOITTAUTUMINEN KOKKAUSKURSSILLE: aarolof@me.com.

Järjestäjä: Turun luomupiiri ry yhteistyössä TYY:n kanssa
Luennoitsijat: ravinto- ja hyvinvointivalmentajat Aaro Löf & Teemu Syrjälä

Lisätietoa: http://www.raakaruokaa.com/
TIEDUSTELUT aarolof@me.com

Luomutuulia maailmalta - Lontoo ja vauvanruoat

2012-02-04T03:58:00.000-08:00

Käväisimme perhelomalla Lontoossa sukuloimassa viime viikonloppuna, ja tuli siinä sivussa katsastettua Lontoon ruokakauppoja. Ilokseni sain huomata, että Lontoossa luomu ja lähitilojen tuotteet olivat hirmu yleisiä, melkeinpä valtaosa tuotteista oli jompaa kumpaa. Erityisesti lastenruoat olivat ilahduttavan luomuisia. Vauvojen luomusoseita oli sellaisissa uudelleensuljettavissa pusseissa, mikä on varmasti kätevää, muttei ehkä hirmu ekologista. Meillä sormiruokaillaan, joten hirveesti ei tullut testailtua noita soseita, mutta paria makua maistettiin puuron seassa ja meidän pojalle ainakin maistui. Tähän Ella's kitchen-sarjaan kuului paljon myös sellaisia vauvoille tarkoitettuja sormiruokia, ja nekin olivat luomua. Niitäkään tosin ei tullut ostettua kun en yleensäkään hirveesti osta erikseen mitään varsinaisia "sormiruokia" vaan annan yksinkertaisesti pojalle käsin syötäväksi mitä nyt ikinä me muut syödäänkään, mutta joissain tilanteissa tuollaiset snäkit voisi olla käteviä. Vaikka kun muut syö sipsejä :)

Sormiruoissa harmitti hiukan se, että vaikka kaikki ainekset ovat luomua ja lisättyä sokeria ei ole, on tuotteissa kuitenkin vaaleita vehnäjauhoja, hiiva yms. Mutta herkutteluun toki ihan ok vaihtoehto :)

Soseissa taas kiva juttu oli se, että toisin kuin Suomessa, näissä oli usein sekoitettu hedelmiä ja vihanneksia, eli jaottelua "pääruokasoseisiin" ja "makeisiin soseisiin" ei niin selkeästi ollut. Ja onhan näitä tietty kätevä ottaa mukaan reissuun.

Voisi olettaa että tähän suuntaan ollaan Suomessakin menossa, ilmiöt ja brändit kun usein virtaa ehkä Lontoosta tänne pohjolaan... Ja luomun yleisytyminen ruokakaupoissa toki onkin ollut nähtävissä jo pitkään täälläkin ja otetaan tietty ilolla vastaan. Näiden lastenruokien suhteen kaipailisin kyllä ehkä hiukan sellaista pientä maalaisjärjen tuulta. Eli onko ne nyt ihan pakko ostaa aina valmiina, harva aikuinen kuitenkaan itse päivittäin syö valmisruokaa. Erityisesti sormiruokailussa nuo valmiit lastenruoat hiukan häiritsee. Sormiruokailussa kun lapsi voisi syödä ihan sitä samaa ruokaa kuin muu perhe, kunhan se on suolatonta ja muuten sopivaa (eli ei sisällä esimerkiksi kuumentamatonta hunajaa). Ehkä kaikki ymmärtää nuo kauppojen sormiruoat erikoistilanteita varten tarkoitetuiksi, mutta vähän kuitenkin huolettaa että ostellaan niitä lapselle tyyliin, 'nää on nyt niitä motoriikkaa kehittäviä sormiruokia'...

Sellasta tänään, mukavaa pakkaspäivän jatkoa kaikille!

Henna

Ihonhoidosta

2012-01-22T09:59:00.000-08:00

Blogeissa usein näkee bloggaajien esittelevän kasvojen hoitorutiineitaan, joista tulee ekana mieleen että herttinen kuinkahan paljon tuohon menee aikaa ja rahaa ;) Tässäpä siis pikkasen erilainen ihonhoitopostaus, minä en meinaan ole muutamaan vuoteen hoitanut ihoani juuri lainkaan :D

Ihonhoidon kulmakiveni ovat yksinkertaiset. Ensinnäkin käytän meikkiä vain kun se tuottaa itselleni nautintoa. Joskushan on kiva laittautua, ja joskus on kiva ihan kauppareissullekin sipaista puuteria naamaan. Mutta jokapäiväinen meikkaus vie ainakin omasta mielestäni hommasta hohdon. Ja onhan se loogista että iho voi huonommin, jos se saa hengittää vapaasti lähinnä öisin. Eli meikkaan mahdollisimman harvoin ja silloinkin mahdollisimman kevyesti.

Samaa less is more-logiikkaa noudatan ihon pesussa. En käytä rasvoja lainkaan. Normaali sekaihoni meni oikeastaan vain huonommaksi kaikesta kuurauksesta ja rasvailusta, joten päätin lopettaa touhun noin kymmenen vuoden jälkeen. Nyt oon ollut ilman rasvoja ja puhdistusmaitoja varmaan kolmisen vuotta ja iho voi paremmin kuin koskaan 10-vuotissynttärien jälkeen. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi pestä kasvot aamulla jos on pessyt ne illalla ja siinä välissä vain nukkunut omassa sängyssään! Niinpä pesen kasvoni aamulla vain jos kaipaan piristystä, ja tällöin siis jääkylmällä vedellä, jotta piristyn. Iltapesu riippuu siitä onko mun naamassa jotain pestävää. Jos en oo meikannut ja oon ollut lähinnä kotona ja lähileikkipuistossa, uskon että ihan vesipesu riittää. Sillä kylmällä vedellä tääkin, ei välttämättä kuitenkaan ihan jääkylmällä. Jos oon käyttänyt meikkiä tai käynyt kaupungissa tms. (eli altistunut enemmän pakokaasuille yms), pyyhin vesipesun jälkeen meikit/liat pois pumpulilla jossa on jojobaöljyä ja vettä. Jos oon tällännyt ihan hirveesti (tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa), käytän vesipesun ja jojobaöljyn välissä Lushin teepuuöljukasvovettä, jotta meikinjämiä ei jää ihohuokosiin.

En käytä aurinkovoiteita, vaan otan aurinkoa kohtuudella. Eli siis niin etten pala. Olen vaalea ja ennen paloin aurinkorasvoista huolimatta helposti. Nykyään en juurikaan pala vaikken käytä aurinkovoidetta. Jännä juttu. Epäilen, että ruokavaliolla on osuutensa asiaan. Kun saa ravinnosta paljon karotenoideja ja muita suojamolekyylejä, on sisäinen, luonnollinen aurinkosuoja kunnossa. Vaaleaakin vaaleampia pieniä lapsiani varten olen ostanut aurinkorasvaa, mutta lopulta tilanteita, joissa on tuntunut että aurinkovoide on ainoa "vaihtoehto" on tullut 3,5 vuotiaan kanssa ehkä viisi kertaa, vajaan vuoden ikäiselle en muistaakseni ole laittanut vielä koskaan rasvaa. Ja siis ei, he eivät ole palaneet auringossa. Ruskettuneita ovat kyllä olleet.

Kuorintakinnas ja Body shopin Spa wisdom-sarjan kuorintajauhe, jota sekoitetaan veden kanssa tahnaksi ennen käyttöä.

Kuorin ihoani silloin kun tuntuu että se kaipaa sentyyppistä hierontaa. En usko että kuolleita ihosoluja tarvitsee säännöllisesti kuoria iholta pois, mutta uskon sen vilkastuttavan pintaverenkiertoa, mikä on iholle tärkeää. Kuivahieronta kuorintakintaalla tuntuu omasta mielestäni sopivan tehokkaalta. Naamion laitan ehkä kerran kuussa, mulla on sellaista jauhemaista vihersavea, jota sitten sekoitan veden ja mahdollisesti jonkin öljyn tai muun ruoan kanssa tahnaksi. Kuorivan naamion saa laittamalla käytettyjä kahvinporoja sekaan. Nämä kuivana jauheena säilytettävät naamiot ja kuorintajututhan säilyy hirmu pitkään, koska niissä on alhainen veden aktiivisuus, eli sopivat hyvin tällaiselle satunnaiskäyttäjälle.

Vihersavea

Eli aika primitiivistä, ekologista, halpaa ja nopeaa, heh. Nyt kun oikein ajattelen asiaa, en varmaan millään muulla elämän osa-alueella ihan näin hyvin ole osannutkaan vetää mutkia suoriksi. Nähtäväksi jää mitä iholleni tapahtuu 30-vuotissynttärien jälkeen, saanko maksaa yksinkertaisesta ihonhoidostani rypyillä vai onko ne kaikki markkinoiden superputelit oikeesti turhia ;)

Huomenna on uusi kuu, uusi viikko ja feng shuin mukaan talven viimeinen päivä! Valoa ja energiaa siis kaikille!

Henna

Ekokampaamo Harakanpesä

2012-01-16T01:04:00.000-08:00

Olin jo joskus aikoinaan bongannut netistä ihanan silloin Tampereella sijainneen ekokampaamo Harakanpesän, ja haaveillut tekeväni miniloman sinne leikkauttamaan tukkani "energialeikkauksessa", ja ehkä nauttimaan muistakin paikan hoidoista. Pienten lasten kanssa juttu kuitenkin hiukan siirtyi, ja kun vihdoin olimme koko perheen voimin suuntaamassa Tampereelle, huomasimme netistä että Harakanpesä oli muuttanut Turkuun! Mahtava juttu, tuontyyppistä kampaamoa/hoitolaa olin tänne päin kaipaillutkin. Käväisimme sitten ihan ensimmäisten joukossa tutustumassa Harakanpesän valikoimaan niin hoitojen kuin tuotteidenkin suhteen.

Energialeikkaus alkoi aivan ihanalla intialaisella päähieronnalla, ja huipentui hiusten leikkaukseen. Oma tukkani tuntui heti omalta, vaikka pituutta lähti runsaasti, varmaan enimmillään 30 senttiä. Harakanpesästä saa myös luomuvärjäyksiä, itse ajattelin kokeilla kamomillaan perustuvaa vaalennusta keväämmällä. Paikasta saa myös laadukkaita luomutuotteita shampoosta meikkeihin.

Suosittelen :)

Energeettistä alkuviikkoa!

Henna

Uusi vuosi ja ekokylät

2012-01-07T05:06:00.000-08:00

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Blogin tällä puolen on aloitettu vuosi jopa vielä rennommin kuin edellinen lopetettiin, eikä edes blogiin ole syntynyt sisältöä sitten jouluaaton, mutta eiköhän se tästä :) Ajatustasolla toimintaa sentään on ja monenlaista on tullut pohdittua näinä tekemisen suhteen hiljaisina viikkoina.

Uusi vuosi uudet kujeet sanotaan, ja vuoden alku on ainakin minulle ihan oikeasti usein sellaista uuden aloittamista. Teen ne jonkun mielestä typerät uudenvuodenlupaukset ja mietin normaalia enemmän missä menen, mitä haluan, olenko onnellinen jne. Viime vuosi oli pikkuvauvavuosi, toki aivan ihana, mutta tietyllä tapaahan siinä intensiivisessä vauvanhoidossa itsensä laittaa hetkeksi takaa-alalle. Nyt alkavana vuonna nautinkin siitä että äidin omat hetket koko ajan lisääntyvät, on taas aikaa ajatella ja lukea, kypsytellä niitä omia ideoita ja pohdintoja ja avautua ulkomaailman ilmiöille, siis muillekin kuin vaippoihin, imetykseen sun muihin vauvajuttuihin liittyville, heh.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö, jonka uskon olevan nosteessa vuonna 2012 on erilaiset eko- ja yhteisökylät, joita nousee kuin sieniä sateella, ihanaa :) Tampereelle on esimerkiksi nousemassa Teiskon yhteisökylä, Lohjalle Hippatammi ja Vihtiin Linnanniittu.

Varsinaiset ekokyläthän ovat todellisia ekologisuuden pioneereja, joissa ekologisuus näkyy laajasti kaikilla elämän osa-alueilla, hiukan toki kylästä riippuen. Luomupiiriläisille tutuin on varmasti Livonsaaren kyläyhteisö, josta luomupiirin herkkuleivätkin tulevat. Muita ekokyliä Suomessa ovat mm. Keuruun, Bromarvin, Kangasalan ja Katajamäen ekokylät. Ekokylissä energia- ja vesitalous perustuu omavaraisuuteen, ruoantuotanto on usein ainakin lähes omavaraista, rakentaminen ekologista ja yhteisöllisyys tärkeää. Monet tekevät ainakin pääasiassa etätöitä tai työskentelevät kotona oman yrityksen parissa. Ekokylistä ei oikein muuta miinuspuolta löydy kuin pieni määrä/koko. Ehkä juuri ekologisuuden kokonaisvaltaisuus aiheuttaa sen, ettei kovin moni ole ainakaan vielä valmis ihan niin suureen elämänmuutokseen. Uskon että ekokyläsuuntaan ollaan laajemmaltikin menossa, ja yhteisökylät eräänlaisina kompromisseina ovat erittäin tärkeitä luodessaan hieman kevyemmän vaihtoehdon sellaista kaipaaville.

Wikipediaa lainaten: "Yhteisökylät ovat kestävää elämäntapaa toteuttavia tai siihen tietoiseti pyrkiviä asumisen ja elämisen muotoja. Se on alueellisesti vaikuttava, moniarvoista oppimista edistävä koti.Yhteisökylissä toteutetaan kestävän elämäntavan kaikkia ulottuvuuksia. Perusulottuvuudet ovat sosiaalinen, kulttuuris-henkinen, ekologinen ja taloudellinen. Yhteisökylät ovat kohtuullisen omavaraisia paikallistalouksia, jotka luovat kumppanuuksia kaikkialla. "

Jotkut yhteisökylät keskittyvät lähinnä vain yhteisöllisyyteen, talot saattavat olla esimerkiksi hieman tavanomaista ekologisemmin rakennettuja puutaloja, mutta kaukana varsinaisten ekokylien savi- ja hirsitaloista. Omavaraisuudenkin suhteen on suurta hajontaa, mutta yhtä kaikki kunnioitan silti tätä pyrkimystä asua edes himpun verran pienemmällä ympäristökuormituksella ja ehkä onnellisemmin yhteisön tuen avulla.

Rentouttavaa viikonloppua!

Henna

24. luukku: Joulupallojen tuunaus

2011-12-23T12:37:00.000-08:00

Jouluaamun luukusta löytyy kuusenkoristeluvinkki, kuusi kun taitaa jo olla sisällä jokaisella, joka sellaisen ylipäätään aikoo sisälle tuoda. Meidän kuusi on tosta kotipihalta, sain itse valkata ja mies kaatoi :) Kuusi oli sisälle tullessaan hirmu kaunis, ja mielessä käväisi ajatus, että josko jättäisi koristelematta kokonaan. Sitten ajattelin, että valkoiset pallot olisivat varmaan tosi nätit kuusen vihreän kanssa. Meillä ei tietenkään ole valkoisia palloja, vaan aika lailla kaiken muun mahdollisen värisiä, pääosin perittyjä palloja. Joten päätin tuunata niitä hiukan! Uusien ostaminenhan olisi hirmu epäekoa. Nopein tapa lienee kääräistä pallot johonkin silmää miellyttävään paperiin, ja solmia kiinni jollain kivalla nauhalla. Ohut paperi toimii parhaiten, mulla sattu olemaan valkoista ja ruskeaa "silkkipaperia" (säästän aina kukkapakettien paperit :D). Sidoin kiinni lasten leikeissä olleilla narunpätkillä ja siinäpä meillä on nyt oikein raikkaan vihreä-valkoinen-käärepaperiruskea kuusi tänä jouluna!

Raikasta Joulua kaikille!!

Henna

23. luukku: Joulupatja (Heli Laaksonen)

2011-12-22T21:59:00.000-08:00

Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

-Heli Laaksonen

Näillä sanoilla toivotan kaikille levollista joulua ja toiminnan ilon täyteistä uutta vuotta!

22. luukku: Joulunajan joogahetki

2011-12-21T23:49:00.000-08:00

Kuten aiemmin jo kirjoittelinkin, on alkutalven aika itämaisten oppien mukaan hitaampaa aikaa, jolloin tulisi tehdä vähemmän, syödä hitaammin kypsytettyä ruokaa, pysytellä enemmän sisätiloissa, ylipäätään rauhoittaa elämää. Erityisesti tapamme nykyään viettää joulua hysteerisine valmisteluineen, lahjavuorien haalimisineen ja runsaine kyläilyineen riitelee tätä hitaampaa ajatusta vastaan, ja aiheuttaakin monelle joulustressiä. Olisikin tärkeää panostaa erityisesti kaikenlaisiin rauhoittaviin harrastuksiin, jos muuten kokee vaikeaksi rauhoittaa elämäänsä joulun aikaan. Rauhallinen jooga-, tai chi- tai venyttelyhetki kotona kynttilän valossa sopii tähän vuodenaikaan.

Joulunajan jooga tulisi olla rauhoittavaa ja rentouttavaa, energisoivat jutut säästetään vuodenalkuun. Tämä pieni joogahetki sopii esimerkiksi jouluaamuun, joulusaunaan, tai johonkin muuhun rauhalliseen hetkeen aattona, joulupäivänä, tapanina tai välipäivinä. Sellaiseen hetkeen, jolloin tekee mieli antaa itselle hetki hiljaisuutta.

Aloita risti-istunnassa keskittymällä hetkeksi omaan hengitykseesi. Kuuntele hengitystäsi, mieti mitä se sinulle kertoo itsestäsi. Kiivas hengitys kertoo ehkä kiireestä, rauhallinen ja syvä hengitys taas rentoutuneesta olotilasta. Hetken kuunneltuasi, tuo kädet selän taakse joogamatolle noin 10 cm pakaroiden taakse niin, että sormet osoittavat katseen kanssa samaan suuntaan. Taivuta tästä päätä taakse niin, että selkä muodostaa suuren kaaren ja rintakehä on pulleana. Pää ja niska saavat roikkua ihan rentoina taaksepäin. Pysy asennossa hengitystä kuulostellen muutaman hengenvedon ajan. Suorista selkä, ja tuo kädet selän taakse niin että saat kyynärpäistäsi molemmilla käsillä otteen. Taivuta otsaa eteen jalkojen eteen maata kohti. Jos otsa tulee helposti lattiaan, voit hivuttautua syvempään venytykseen tuomalla edelleen nenä ja lauka lattiaan. Pysy jälleen muutaman hengenvedon ajan, ja nouse sitten hitaasti selkä pyöreänä istumaan. Käy selinmakuulle lähelle seinää, ja nosta jalat seinää vasten, kohti kattoa. Sulje silmät ja anna kehon rentoutua. Mikäli et löydä mukavaa asentoa, voit asettaa tyynyn lantion alle. Rentoudu muutaman minuutin ajan. Käy lopuksi vielä risti-istuntaan, sulje silmäsi ja venytä selkäranka oikein pitkäksi, päälaki kohoaa kattoa kohti. Kuvittele kaikki se positiivinen energia, joka maapallolla syntyy kun ihmiset viettävät Joulua, iloiset yhtessäolon hetket, antamisen ilo, Joulun rauha. Unohda kriittisyys, joulun kiireet ja hyörinät, ja keksity vain hyvään. Anna tämän energian huuhtoa ylitsesi, ja jättää mielesi onnelliseksi ja rauhalliseksi. Avaa hetken kuluttua silmäsi, ja nouse verkalleen risti-istunnasta.

Rauhallisia joulujärjestelyjen viimehetkiä!

Henna

21. luukku: Lapsuuden suosikkijoululauluni ja mietteitä joulusta

2011-12-20T22:20:00.000-08:00

Myönnän että olen monta vuotta aikuiselämästäni tuntenut pientä jouluallergiaa. Miettiessäni asiaa ymmärsin, että allergia loppuu välittömästi, kun itse luovun paineista viettää joulua siten kuin kuvittelen että sitä "pitäisi" viettää.

Joskus on hyvä miettiä, kenen odotuksia täytämme vaikkapa joulunviettotavoissamme tai muussa elämässämme. Siitä voi myös keskustella niiden kanssa, joiden seurassa viettää joulua tänä vuonna: Mikä joulussa (tai elämässä) on sellaista, jota joku pitää oikeasti tärkeänä ja joka halutaan säilyttää? Mitkä elementit taas sellaisia, joita kukaan ei jää kaipaamaan, jos ne jätetään pois?

Niin kauan kuin yritin tiedostamattani toteuttaa jotain (kuvitteellista) yleistä jouluideaalia, myös joululaulut olivat mielestäni ärsyttäviä. Nykyisin kuuntelen joululauluja ihan mielelläni eivätkä ne pääosin aiheuta mitään ärsytystä, mutta monet kyllä huvittavat.

Tänä vuonna en ole oikeastaan vielä kuullut joululauluja ja ajattelin että nyt ollaan jo niin lähellä jouluaattoa, että voisin aloittaa. Tässä yksi lapsuuden suosikeistani, johon liittyy muistoja ajalta, jolloin lauloin lapsikuorossa. Laulu, joka vetosi joulupukkia odottavaan lapseen täysillä...

Ehkäpä haluat tänään etsiä ja kuunnella jonkun oman suosikkisi, jos joululaulut ovat sellainen jouluperinne josta pidät?

20. luukku: Onko Joulu materiaa?

2011-12-20T01:58:00.000-08:00

Joulun materialismi puhuttaa, ja taitaa olla ainakin osalle joulun vastustajista se vastustamiseen ajanut juttu. Entä jos on oikein jouluihminen, mutta ei kuitenkaan tykkää kulutushysteriasta? En oikein osaisi luopua lahjojen antamisesta jouluna kokonaan, vaikka turhaa ostamista vastustankin. Meidän joulun viettoon kun ne lahjat on aina kuulunut, vaikka joulu toki paljon muuta onkin. Kun lahjoja siis haluan antaa, olenkin kehittänyt erilaisia kompromisseja.

Ensinnäkin pyrin antamaan lahjaksi myös aineettomia lahjoja; eettisiä lahjoja tai elämyslahjoja. Näistä Iida jo bloggasikin. Jos uskon lahjan saajan ilahtuvan itse tehdystä lahjasta, saatan väkästää jotakin pientä luonnon- tai kierrätysmateriaaleista. Jollen keksi mitään yllämainittua, annan joko jotakin, minkä uskon tulevan todelliseen käyttöön ja tarpeeseen, tai sitten syötävää/juotavaa. Mielestäni myös käytettyjä tavaroita voi hyvin antaa lahjaksi, tosin hiukan aina mietin sen mukaan kenelle olen lahjaa antamassa. Omille lapsilleni ainakin on ja tulee olemaan selvää, että lahjan arvoa vain lisää esineen olemassa oleva historia.

Ostetuilla lahjoillakin on kuitenkin mielestäni paikkansa, kunhan ne ovat tarkkaan harkittuja. Sain itse aivan ilmiömäisen lahjan mieheltäni pikkujouluna. Sain kameraani uuden objektiivin, sellaisen jolla saa hämärässä parempia kuvia myös liikkuvista kohteista. Rakastan valokuvausta, ja olen jo monta vuotta haaveillut terävistä, mutta hämyisen tunnelmaisista sisäkuvista. Haaveilu korostuu aina joulun aikaan :) No, tänä jouluna ihaniin joulukuviin on realistiset mahdollisuudet, kun on oikeat vehkeet ja olen ehtinyt lisäksi harjoitella uuden objektiivin käyttöä pari viikkoa. Näin se oli kuulemma ajateltukin, ja siksi sain lahjan nimenomaan pikkujoululahjaksi.

Avainsanana siis ekologisissa joululahjoissa taitaa olla ajatus. Eli että vaivautuu pikkasen miettimään lahjan saajaa, hänen mieltymyksiään ja tarpeitaan. Ja jollei mitään selkeää tarvetta tule mieleen, kääntyy eettisten lahjojen puoleen. Maailmasta kun löytyy runsaasti niitä, joilla on hyvinkin akuutteja tarpeita täyttämättä.

Iloista jouluviikkoa!

Henna

19. luukku: Kookosjäädyke Jamaikalta

2011-12-18T20:32:00.000-08:00

Yleensä pyrin syömään mahdollisimman paljon lähiruokaa. Tasapainoilen sen kanssa, milloin joku ruoka-aine on niin A. terveellinen tai B. herkullinen, että sitä kannattaa mielestäni tuoda Suomeen kauempaakin. Täysin subjektiivisen arvioni mukaan siis. :) Tässä kookosjäädykkeessä yhdistyy kaksi lempiraaka-ainettani, kookos ja ananas, joten en malttanut olla kokeilematta sitä. Resepti löytyi Unicefin joulukalenterista 1980-luvulta...

4 annosta:
1 dl ananas- tai appelsiinimehua
1 levy liivatetta (tai agar agaria purkin ohjeen mukaan)
3,5 dl maitoa
1,5 dl kookosmaitoa

1. Sekoita hedelmämehua ja liivatetta kasarissa miedolla lämmöllä kunnes liivate liukenee.
2. Lisää maito ja kookosmaito ja sekoita.
3. Kaada seos metallikulhoon ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi - tunniksi, kunnes se on osittain jäinen mutta vielä pehmeä.
4. VAtkaa seos tasaiseksi sähkövatkaimella. Laita takaisin pakastimeen muutamaksi tunniksi.

Oma lisäys: nauti vaikka kotimaisten marjojen kanssa!
Hyvää alkanutta jouluviikkoa!

18. luukku: Hyasinttiruukku

2011-12-18T02:21:00.000-08:00

Tämä talvi voi jakaa ilmojen suhteen mielipiteitä, mutta yksi hyvä puoli lämpimissä keleissä on: ulkoa voi hakea askartelumateriaalia helposti kun maa on (ainakin täällä meillä päin) vielä täysin sula! Meidän olohuoneeseen joulunajan kukka-asetelma syntyi hetki sitten sunnuntaiaamun inspiroimana. Käytin vanhaa ruukkua, ja istutin siihen kaksi marketin hyasinttia, ja kävin pihalta hakemassa sammalta reunoille. Hyasintit voi korvata millä tahansa ulkoa löytyvällä, jolloin asetelmaan ei tarvitse käyttää mitään ostettua.

Pikkumies ei oikein tykännyt kun äiti puuhaili kukkien kanssa, mutta lopputulos taisi miellyttää häntäkin. Ainakin seisoskeli pitkään asetelmaa ihailemassa :)

Iloista sunnuntaita!

Henna

17. luukku: Vaihtoehtoisia joululahjoja

2011-12-16T21:36:00.000-08:00

Maapallomme ylikuormituksen vuoksi pidän toivottavana ja väistämättömänäkin, että ostoskäyttäytymisemme muuttuu huomattavasti kestävämpään suuntaan, vaikka nyt heti. Että siirrymme elämisen tapaan, jossa osoitamme rakkauttamme lapsille ja muille läheisillemme esimerkiksi antamalla heille aikaa, yhteistä tekemistä, elämyksiä enemmän kuin materiaa. Kuka oikeasti ilahtuu sadannesta pehmolelusta...? Mitä minä viestin antamillani lahjoilla?

Oma lapseni on vielä pieni, kolmivuotias, joten hänen kanssaan homma on vielä helppoa. En halua opettaa häntä odottamaan lahjavuoria ja olen sanonut sen sukulaisille ja kummeillekin hyvin selvästi.

Ei hän tiedä, että on mahdollista laatia listoja siitä mitä haluaa. Ei hän tiedä, että pitäisi saada enemmän lahjoja kuin saa. Me vanhemmat olemme päättäneet hankkia hänelle elämyslahjoja tai aineettomia lahjoja, miten hyvänsä niitä halutaan kutsua. Ehkä teatterikäynti oikeassa teatterissa DVD-levyjen sijaan? Ehkä ensi kesän lomamatkan voi isommalle lapselle antaa lahjaksi jouluna vaikkapa kuvien muodossa? Piirsin kummitytölle Ahvenanmaan lipun, johon laitoin vihjeitä siitä, mitä ensi kesänä tehdään. Voisiko lahja olla rauhallista yhdessäoloa?

Lisäksi on olemassa monia eri hyväntekeväisyysjärjestöjä, joista voi ostaa aineettomia joululahjoja. Kokemukseni mukaan lapset ymmärtävät aineettomien joululahjojen idean aivan hyvin, kun siitä keskustelee heidän kanssaan rauhassa. Mukavan viikonlopun toivotusten kera tässä pari linkkiä aiheeseen liittyen:
HSY
WWF
Kirkon ulkomaanapu
World Vision
Unicef

16. luukku: Paketointia kierrätysmateriaaleista

2011-12-15T22:00:00.000-08:00

Paketointiin voi hyvin käyttää kaikkea, mikä muuten olisi ollut menossa paperiroskikseen. Jos luottaa siihen, että myös lahjan saaja vähintään kierrättää paperin paperinkeräykseen, täyttää paperi yhden tehtävän lisää toimiessaan paketointipaperina. Viime jouluna paketoimme lahjat aikakuslehtien sivuihin. Valkkailin näteimpiä kuvia vanhoista lehdistä ja teippailin niitä yhteen.

Tänä jouluna varmaan käytämme joihinkin lahjoihin lehtien sivuja taas, mutta uusi idea on tyttäreni piirustukset. Niitä syntyy sellaisella tahdilla, että en millään voi kaikkea arkistoida. Toisaalta tuntuu pahalta heittää toisen taideteoksia suoriltaan paperinkeräykseenkin. Tuumasin, että voihan niitäkin käyttää paketointiin. Tulee ihan hauskoja paketteja :)

Näpertelyiloa!

Henna

14. luukku: Joulujako

2011-12-15T09:33:00.000-08:00

14. luukku aukeaa myöhässä. Meiltä oli netti poikki eilen, ongelmia soneran liikkuvissa verkoissa. Sitä se on kun elää mokkulan varassa. Parempi kuitenkin myöhässä kuin ei milloinkaan, vai mitä? Tässäpä siis eilisen jaon tunnelmia kuvina.

Joulujako on perinteisesti vuoden kiireisimpiä jakoja, usein kiireisinkin. Tänä vuonna jako meni mukavasti, eikä loppupään jakoavut joutuneet siivoilemaan hirmu myöhään.

Kiitokset kaikille jakoapuna olleille vielä tätäkin kautta!!

Nauttikaa jouluisita luomutuotteistanne :)

Henna

15. luukku: Ei menny niinku Strömsössä - tai ehkä sittenkin?

2011-12-14T20:16:00.000-08:00

Strömsö on suomenruotsalainen askartelu-nikkarointi-kokkaus-käsillätekemisohjelma, jossa lopputulos on aina kaunis ja tekeminen mukavaa. "Ei menny niinku Strömsössä" on ainakin Facebookissa omaa elämäänsä elävä lause ja ryhmä. Ihmiset lataavat sivulle kuvia kokkailuistaan ja nikkaroinneistaan, jotka ovat epäonnistuneet pahemman kerran.

Sivun kuvia katsellessa saa hersyvät naurut ja ymmärtää, ettei todellakaan ole ainoa, jonka tekeleistä tulee mitä milloinkin. Pidän asenteesta, jossa pystytään nauramaan sille, kun mikään ei mene niin kuin on suunnitellut. Elämä nimittäin ei ole hallittavissa, ja kun lakkaa tavoittelemasta hallintaa, ei odota tiettyä lopputulosta, elämästä tulee huomattavasti helpompaa ja saattaapa siinä saada vahingossa aikaan jotain aivan eri tavalla hienoa kuin oli tarkoitus.

Perinteisesti tapanani on ollut polttaa piparkakkujen viimeinen pellillinen, eikä tämäkään vuosi tee tavasta poikkeusta. Keittiökin näyttää siltä miltä yleensä. :) Nämä piparipossut koristelin valkoisella sokerikuorrutteella, tein niille selkään reiät, joihin pujotin paperinarun ja ripustin verhotankoon roikkumaan. Lopulta niistä tuli siis nättejä, vaikkei herkullisia.

Onnekkaita epäonnistumisia toivottaen
Iida

13. luukku: Jouluinen tee-glögi

2011-12-12T20:29:00.000-08:00

Rakastan joulunalusajassa sitä, kun glögikausi taas on alkanut. Vilukissana nautin talvella suunnattomasti lämpimistä juomista. Pidän perinteisestäkin glögistä, mutta tässä vähän erilainen resepti neljälle (tai kahdelle tai yhdelle, riippuu paljonko haluat :)). Määrät ja suhteet ovat sinnepäin, anna mennä fiiliksen mukaan, ja jos ei tule hyvää, ensi kerralla parempaa sitten!

Keitä litra vettä.
Lisää joukkoon 1-2 dl puna- tai mustaherukkamehua ja pari-kolme pussia lempiteetäsi (esim. mausteiset teet sopivat hyvin) sekä vähän neilikkaa, kanelia ja kardemummaa (esim. pyykkipojalla suljetun kahvin suodatinpaperin sisällä). Myös ripaus mustapippuria sopii sekaan, jos haluat lämmittävämpää glögiä.
Anna hautua muutama minuutti ja tarjoile hunajan ja vaikka Hennan pipareiden kanssa.

Höyryävän lämmintä päivää!

12. luukku: Kaamos - mahdollisuus vai energiasyöppö?

2011-12-12T00:48:00.000-08:00

Tänään luukkuun syntyi muutama miete pimeästä vuodenajasta. Onko se tosiaan jokin kamala juttu tuo kaamos ja tuleeko sen aiheuttamaa hiukan hitaampaa ja väsyneempää olotilaa vastaan taistella kirkasvalolampuin ja vitamiinein? Vai voisiko olla niin, että eri vuodenaikoina olisi ihan oikeus olla erilainen, keväällä esimerkiksi aikaansaapa ja energinen, ja sydäntalvella, no vaikka tunnelmoiva ja löhöilevä.

Koska olen hoitovapaalla, pystyn elämään vuodenaikojen mukaan lasten sallimissa rajoissa. Olen myös antanut itselleni luvan oikaista kaikessa mahdollisessa kaamosaikaan. Herään vauvan syöttöjen mukaan, mutta nousen vasta kun on aivan pakko, eli kun vauva ei rauhotu rinnalle enää millään vaan kieroskelee sängyssä vaatien toimintaa. Tänään tuo oli kahdeksalta. Noustessa ei kuitenkaan ollut sellainen ylinukkunut olo, joka on kesällä jos herää tuohon aikaan, vaan hetki tuntui ihan varhaisaamulta, koska päivä vasta vienosti sarasti. Joogailin ja surautin meille viherpirtelöt, jotka nautimme niin tunnelmallisesti kuin kasikuisen kanssa vaan voi kynttilänvalossa. Puuro keitetään vasta kun isompi herää, sillä kaamosaikaan saa mennä sieltä mistä aita on matalin ;) Muutaman valoisan tunnin aikana yritetään saada aikaan se mitä tarvitsee, pyykkejä, tiskejä, ehkä leikkipuistoreissu tai kaupungissa asioilla käymistä. Ja sitten taas onkin pimeää, keitellään kahvia/teetä/glögiä ja nautitaan kynttilänvalosta.

Jos käy töissä, se asettaa tietysti lisähaasteensa hitailulle. Ellei lyhyempi työpäivä ole mahdollinen, voi mahdollisuuksien mukaan yrittää ottaa rennosti. Työnantaja varmaan tykkää ;) Mutta sitten keväällä voikin painaa kaksin verroin kovemmin! Kaamosaika ei myöskään ole kovin pitkä, päivähän alkaa jo pian pidetä. Esimerkiksi fengshuin mukaan jo kevättalvi on energeettistä aikaa, ja se alkaa tammikuun loppupuolella. Fengshui kertookin, että talvella pitäisi pyrkiä toiminnan sijaan suunnittelemaan tulevia kevään toimintoja. Vähän niinkuin maanviljelyssä perinteisesti tehtiin, kun sato oli korjattu ja säilötty, ei niin hirveästi ollut tekemistä ennen kun taas kevättalvesta uuden satokauden valmisteluissa. Eli jos omassa työssä on suunnittelupainotteisia hommia, kannattaa panostaa niihin nyt, ja jättää varsinaiset toteutukset keväälle.

Kirkasvalolamppujen sijaan voi siis pyrkiä hyväksymään raukeamman olotilan. Muistaa, että joulu on rauhoittumisen aikaa, ja siten ihan vihonviimeinen asia jolla kannattaa itseään stressata. Joululahjojen näpertely kynttilänvalossa on muuten paljon vähemmän rasittavaa kuin ostoskeskuksissa kiertely, ainakin kun keskittyy tekemään jotain jonka tekemisestä pitää.

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen pystynyt ottamaan kaamosajan oikein selkeästi rennolla otteella. Omat kokemukseni ovat kyllä tosi hyviä. Kun erottaa toisistaan kaamoksen aiheuttaman hitauden ja todellisen väsymyksen, huomaa ettei kaamoshitaus olekaan lamaannuttavaa ja ahdistavaa, vaan että päivät nyt vaan ovat lyhyemmät ja ehtii tekemään vähemmän.

Rauhallista maanantaita!

Henna

11. luukku: Tuikkivaa (askarteluvinkkejä ja lisää kynttilänvaloa)

2011-12-10T22:03:00.000-08:00

Lupailin alkukuusta yksinkertaisia askarteluvinkkejä kierrätysmateriaaleista. Tässä tulee ensimmäinen:

Tämä tuikku on hyvin yksinkertainen tehdä ja isommat lapsetkin voivat olla mukana tekemisessä aikuisen kanssa. Pidän sen vähäeleisestä ja ronskistakin lookista.

Irrota valitsemasi kokoisesta peltitölkistä etiketti, liota kuumassa saippuavedessä ja pere liima pois. Anna tölkin kuivua. Tee tölkkiin reikiä joko vasaralla ja isolla naulalla tai poralla. Jos teet pieniä reikiä, niitä kannattaa tehdä enemmän kuin tässä kuvassa, että valo tulee kunnolla purkista ulos.

Jos haluat tehtävään haastetta ja käyttää enemmän luovuutta, voit tehdä reiät pienellä poranterällä, leikata sitten rei'istä aloittaen pienillä peltisaksilla erilaisia pieniä viiltoja ja taivutella pihdeillä viiltojen reunoja ulospäin erilaisiksi kuvioiksi.

Aseta sisään tuikkukynttilä. Kynttilän valo tuikkii kauniisti rei'istä.
Suloista sunnuntaita!

10. luukku: Joulupiparkakut

2011-12-10T01:24:00.000-08:00

Minähän olen siis koulutukseltani elintarvikekemisti, ja meitä kutsutaan välillä (ainakin muiden biokemistien toimesta) myös kakkukemisteiksi. Oma tutkimukseni ei juurikaan kakkuja tai leipomista koskaan sivunnut, mutta nyt hoitovapaalla olen löytänyt itsestäni varsinaisen piparikemistin! Paljastankin suuren tutkimusprojektini huipentuman teille, vaikka hetken jo harkitsin patentoivani tämän keksinnön ja perustavani piparileipomon ;)

Tiedättehän, miten joulupipareita tehdään kahdella tavalla, niin että siirappi kiehautetaan ja ilman kiehautusta. Ohjeissa, joissa siirappi kiehautetaan, rasva sulatetaan siirappi-mauste-sokeriseokseen ja munat ja jauhot yksinkertaisesti sekoitetaan jäähtyneeseen seokseen. Oma mummini on kuitenkin aina tehnyt piparit reseptillä, jossa sokeri ja voi vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, ja tähän seokseen lisätään munat, siirappi, mausteet ja jauhot vatkaten, ja lapsuudenkodissani noudatettiin aina tätä perinnettä. Aikuistuttuani olen tehnyt pipareita molemmilla tavoilla, mutten koskaan ole ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen. Mielestäni mausteet tulevat paremmin esille kiehautetuissa taikinoissa, mutta taikinan rakenne on miellyttävämpi vatkatuissa. Päätin kokeilla mitä tapahtuisi, jos kiehauttaisin siirapin, mausteet ja puolet sokerista, mutta vatkaisin toisen puolet sokerista voin kanssa vaahdoksi, ja lisäisin siirappiseoksen vaahtoon munien jälkeen samassa vaiheessa kuin siirappi muutenkin lisättäisiin. Ja hyviä tuli :)

Joulupiparit

250 g luomuvoita

2 dl luomuruokosokeria

1,5 dl luomusiirappia

3 tl luomukanelia

1 tl neilikkaa

2 tl luomuinkivääriä

1 tl luomukardemummaa

1 tl luomumaustepippuria

2 luomumunaa

5,5 dl luomuvehnäjauhoja

2 dl luomugrahamjauhoja

1,5-2 tl soodaa

Piparintuoksua!

Henna

9. luukku: Hitaan hämärän puolesta

2011-12-09T00:38:00.000-08:00

Ulkona on hämärää vielä yhdeksän aikaan aamulla, päivä valkenee hitaasti. Vuoden pimein päivä, talvipäivän seisaus on jo aivan lähellä... Joulukalenterin kirjoittajakin havahtuu tehtäväänsä vasta aamupäivällä...

Pimeä aika.
Saanko elää sen mukaan, vähän hitaammin?
Eihän tarvitse jaksaa niin paljon kuin kesällä?
Entä jos voisimme edes vähän myötäillä luonnon rytmiä elämässämme?

Hyvää hidasta joulunaluspäivää lukijoille!

8. luukku: Joulusiivous ekologisesti

2011-12-08T02:43:00.000-08:00

Jouluksi on mukava siistiä nurkat ja kuurata oikein kunnolla puhtaaksi koko koti. Puhtaus luo kieltämättä juhlan tunnun. Jotta hommasta ei koituisi stressiä, avainasia on aloittaa ajoissa. Eli ei huomenna vaan nyt :) Kun vähitellen joulukuun aikana siivoaa perusteellisesti jonkun kolkan kodista, ei homma tunnu liian raskaalta. Ja aatonaattona riittää pintapuolinen loppusilaus, jolloin aikaa jää sille rauhoittumiselle. Kannattaa aloittaa kaapeista ja komeroista, kun niistä karsii ylimääräiset tavarat ja järjestelee ja pesee kaapit, ovat ne vielä joulunakin siistit tai ainakin nopealla pikaviikkauksella siistittävissä.

Järjestely, tavaroiden karsiminen ja lajittelu kirpputoreille, huutikseen ja kierrätykseen sekä pölyjen pyyhkiminen on ekonkökulmasta yksinkertaista, mutta kuuraamisen suhteen joutuukin jo hiukan tekemään valintoja. Yleissiivousaineita löytyy toki ekovaihtoehtoinakin, mutta joka tarkoitukseen oman putelon ostaminen ei välttämättä ole järkevintä, varsinkin jos tuntuu että niitä jämiä aina sitten jää nurkissa pyörimään. Monet siivousaineet ovat hieman epäilyttävan tujuja, ja marketissa mietityttää paitsi niiden ekologisuus, myös turvallisuus lattialla mönkiville pikkusiivoajille. Onneksi puhdasta tulee myös aika simppeleillä ja turvallisilla aineilla. Kylpyhuoneen kalkkeutuneet kaakelit voi esimerkiksi jynssätä etikkaan kastetulla hammasharjalla, ikkunatkin voi pestä etikka-vesiseoksella ka sitruunamehua voi käyttää raikastamaan seosta. Paljon vinkkejä perinteiseen kodin ruokakomeron sisältöä hyödyntävään siivoukseen löytyy täältä.

Joulusiivousiloa!

Henna

7. luukku: Jouluista taatelikinuskia marjojen ja hedelmien kera

2011-12-06T20:00:00.000-08:00

Tässäpä talvipäivän herkuksi helppo ja nopea taatelikinuski! Saa nauttia!

Taatelikinuski syntyi, kun havaitsin kuivattujen taateleiden maistuvan kinuskilta. Taatelit ovat tosi makeita, joten muuta makeutusta ei välttämättä tarvita. Tässä siis helppo kinuski, joka tehdään rennolla otteella oman maun mukaan ja tarjoillaan marjojen tai hedelmien kanssa. Kaardemmmalla kinuskista tulee jouluisen makuista, mutta mausteita voi vaihdella oman maun mukaan.

6 hengelle, vaatii blenderin

1 paketti kuivattuja taateleita (liotettuna jos olet ajoissa liikkeellä)
3 rkl kookosöljyä
pari desiä lämmintä vettä
maun mukaan esim. kaardemummaa tai kaakaota
ripaus hyvää suolaa
tarvittaessa hunajaa makeutukseen

Jos olet liottanut taatelit vedessä, kaada ne ja liotusvesi blenderiin. Lisää perään kookosöljy ja lämmintä vettä vähän kerrallaan sen verran, että saat blendattua sopivanpaksuista kinuskia. Lisää mausteet ja blendaa vielä tasaiseksi.

6. luukku: Itsenäisyyspäivä ja ensilumi

2011-12-06T07:06:00.000-08:00

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Saatiinkin ensilumi ainakin tänne Turun itäperiferiaan itsenäisyyspäivän kunniaksi! Iidan lumikuvat luultavasti innoittivat lunta tupruamaan tännekin :) Aamupäivä kuluikin pulkkaillessa, tätä olikin esikoinen odottanut! Lumessa telmiminen on ilmaista ja erittäin ekologista huvia, joten nautitaan lumesta täysin rinnoin niin kauan kun sitä maassa on. Lumesta voi myös tehdä lyhtyjä sun muuta koristamaan pihaa, joko omaa tai yhteistä.

Nappasinkin aamulla tänne 6. luukkuun pulkkailukuvan, ikään kuin eilisten lumikuvien jatkoksi :)

Ensilumen tuoksuista itsenäisyyspäiväiltaa kaikille!

Henna

5. luukku: Lumikuvia

2011-12-04T20:49:00.000-08:00

Lumella on uskomaton kyky valaista pimeitä talvipäiviä. Lumi kätkee alleen koirankakat ja roskat ja pehmentää terävät muodot. Koska oikeaa lunta ei vielä ole näkynyt, valaiskoon nämä lumikuvat eri puolilta maailmaa itsenäisyyspäivän aattoanne!

Argentiinalaista lunta

Venäläistä lunta

Lunta Himalajalla

Afrikkalaista lunta

Kuvien lähde Flickr ja linkit järjestyksessä:
http://www.flickr.com/photos/doug88888/5909709437/
http://www.flickr.com/photos/jonathanlee/358942548/
http://www.flickr.com/photos/minutesalone/2570366747/
http://www.flickr.com/photos/harrypwt/5384303399/

4. luukku: Jättikauluri kuusen alle

2011-12-04T00:39:00.000-08:00

Itse tehdyt lahjat ovat yleensä niitä tykätyimpiä, mutta ekonäkökulmasta niilläkin tulisi olla jokin funktio saajalle, muuten itsetehtykin esine on lopulta turhake.Yksi melko suurella todennäköisyydellä käyttöön päätyvä lahja on pehmeän villainen asuste, Suomen talvessa kun yleensä kaipaa lämmintä päällepantavaa. Bongasin jättikaulurin ohjeen Kalastajan vaimon blogista, ja valmiina on yksi pukinkonttiin, toinen omalle tyttärelle (otettiin heti käyttöön), kolmas itselle, ja seuraavaksi teen joululahjaksi vielä ainakin yhden. Langan laatu ja väri kannattaa valita lahjan saajan mieltymysten mukaan, ja säästää omat lempivärit itselle tuleviin kutomuksiin.

Kauluria voi käyttää myös bolerona ^ jos siitä tekee tarpeeksi korkean. Omani on 5 lettikuviota korkea, ja se on boleroksi hieman liian vähän, mutta tytön kauluri käy hänelle boleroksikin. Imettäjälle menee kyllä rinnanlämmittimenä takin alla tuo tynkäkin :)

Tarkempi ohje löytyy täältä, mutta lyhykäisyydessään luot pyöröpuikolle n. 170 (aikuisen koko) silmukkaa, ja alat kutomaan 2n, 6o, 2n, 2o. Kahdeksan kerroksen jälkeen otat aina noista kuudesta oikeasta kolme ekaa toiselle puikolle, kudot ne jälkimmäiset ensin ja sitten ne ekat. Koko kierros näin ja sit taas 8 normaalia kierrosta. Lapsille tein 84 silmukalla, ja puikkoina mulla on ollut lapsille 4,5 ja itelleni 5,5 40 cm bambupyöröt. En oo mikään käsityöihme ja tää oli mun eka kerta kun tein palmikkoa, mutta se oli tosi helppoa, kannattaa kokeilla vaikkei koulukäsityöt oiskaan ikinä oikein iskenyt. Ja kotikutoinenhan saa näyttää kotikutoiselta :) Lankoina mulla oli Garnstudion Drops Andesia ittelleni, Alpacaa tytölle (neuloin 2-kertaisena) ja Eskimoa lahjakauluriin, mutta siihen ois kyllä pitänyt olla vielä paksummat puikot (7-8 ois varmaan hyvä, nyt tuli hiukan tiheä). Jos haluaa että kauluria voi käyttää myös bolerona, kannattaa hiukan kavennella.

Hitaampikin kutoo tällaisen melko nopeasti, joten vielä ehtii tehtailla useammankin jouluksi. Pahoittelut jos ohjeet kuulostaa suurpiirteisiltä, olen suurpiirteinen ihminen ;) Ja tuolta alkuperäisestä ohjeesta voi kurkata tarkempia ohjeistuksia :)

Rauhallista sunnuntaita!

Henna

3. luukku: Valmistautumista jouluaskarteluun niin haluaville

2011-12-02T20:22:00.000-08:00

Toissa vuonna "jouduin" omissa opinnoissani keräämään kotona kierrätysmateriaalia askartelutyötä varten. Kun kodin pakkauksia alkoi katsella sillä silmällä, niistä löytyi vaikka mitä aineksia taideteoksiin. Kiiltävää, värillistä, erilaisia pintoja, kauniita kuvia... kartonkia, lasipurkkeja, pahvia, metallitölkkejä...

Jos pidät askartelusta, nyt on oikea aika alkaa kerätä talteen esimerkiksi erilaisia elintarvikepakkauksia. Luonnonmukaisen jouluaskarteluvinkkejä seuraa lähempänä joulua!

Leppoisaa lauantaita!

2. Luukku: Jouluntuoksuiset pikakeksit

2011-12-01T22:46:00.000-08:00

Joulukuu on aluillaan, joten heitetäänpä ilmoille pieni luomuisen jouluinen keksireseptivinkki. Eli siis keksejä, jotka maistuvat ja tuoksuvat jo hiukan joululta, mutta eivät ole kuitenkaan vielä ihan pipparilinjalla. Nämä myös valmistuvat tosi nopeasti, joten ovat ratkaisu myös äkkinäiseen keksikaipuuseen tai yllätysvieraille. Kyseessä on ihan perus viipalekeksiohje, joka on tuunattu mausteilla, pähkinöillä ja rusinoilla jouluisiksi.

Jouluiset viipalekeksit

200 g luomuvoita
2,25 dl luomuruokosokeria

1 luomumunan keltuainen

2 rkl luomusiirappia

1,5 dl luomugrahamjauhoja

1 dl luomuvehnäjauhoja

1 tl soodaa

2 tl luomukanelia

1 tl luomuinkivääriä

1/2 tl neilikkaa

1/2 tl kardemummaa (jauhettuna)

lisäksi taikinan sekaan tai keksien päälle luomupähkinöitä (esim. saksanpähkinöitä tai cashewpähkinöitä) ja rusinoita (tai mitä ikinä haluat)

Me muotoiltiin keksit tällä kertaa pyöreiksi ja laitettiin jauhoja hiukan naftisti, jolloin kekseistä tuli tälläisiä kauralastumaisia. Mitä enemmän jauhoja, sitä kiinteämpiä keksejä tulee. Ja mitä enemmän soodaa, sitä kohonneempia keksejä tulee. Mä laitan soodaa aina tosi vähän kun pelkään että se maistuu läpi. Ei sen rakenteen niin tarkkaa, mutta jos maku on pilalla, on keksit pilalla ;)

Ja tätähän voi muokata ihan oman maun mukaan muutenkin kuin jauhojen ja soodan määrissä, rusinoiden ja pähkinöiden sijaan voi taikinan sekaan tai keksien päälle heittää melkein mitä vain mielii. Taivas on rajana ;) Ja mun mies vielä ihmettelee miten mä aina jaksan leipoa näitä "samoja" keksejä viikosta toiseen! Siis, nää on nyt ihan erilaisia kun laitoin näihin näitä joulujuttuja :D

1. luukku: Virittäytymistä joulun odotukseen

2011-11-30T19:08:00.000-08:00

Tervetuloa luomupiirin joulukalenterin pariin!

Tarkoituksenamme on kirjoittaa jotain pientä jokaiselle joulunodotuksen päivälle jouluaattoon saakka. Tavoitteenamme luomumpi ja rennompi näkökulma joulun odotukseen ja siihen valmistautumiseen. Vaihtoehtoja ostoshässäkkäpaineille. :)

Joka vuosi naistenlehdissä puhutaan joulustressistä. Itse haluaisin kyseenalaistaa perinteiset näkemykset siitä, millaista jouluna tulee olla.

Äitini on kertonut minulle ensimmäisestä joulustani tasan 30 vuotta sitten. Oli tuore isä, tuore äiti ja pieni vauva. Oli kirjolohikeittoa ja rauhallista yhdessäoloa ilman lahjoja, kuusia ja muita. Ehkä kirja ja suklaata?

Voisiko joulukuu olla aikaa, jolloin teet jotain uudistavaa, innostavaa tai rauhoittavaa joka päivä? Jotain, joka antaa voimia talven pimeyteen? Voisiko joulukuu olla rauhoittumista jouluun, vähän kuten kristityille laskeutuminen paastoon ennen pääsiäistä?

Haastan lukijat kertomaan parhaita rentoutumisvinkkejään kommenttiosioon. Toiselle rentoutuminen on jalkojen nostamista seinää vasten, toiselle vaikkapa askartelua. Kaikki käy, toivottavasti omilla ehdoillasi ja omaan tahtiisi.

Toivotan hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille allaolevan kuvan muodossa!

(Valokuva Maurice Mingay http://www.flickr.com/photos/8276960@N06/3224643177/)

1. adventti

2011-11-27T09:53:00.000-08:00

Ensimmäinen adventti on tänään, ja joulu alkaa näkyä katukuvassa niin jouluvaloina kuin erilaisina tapahtuminakin. Kävimme eilen kurkkaamassa ASM:n joulumarkkinat Vimmassa koko perheen voimin. Tarjolla oli monenlaisia aivan ihania käsitöitä, pitkälti kierrätysmateriaaleista taiteiltuja. Myös tunnelmallisilla Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla kävimme pikapikakierroksella (pienimmät alkoivat olla jo kylmissään ja väsyneitä) ja glögillä. Todettiin taas että vaunnuja/rattaita ei mukulakiville kannattaisi ottaa mukaan laisinkaan... No, näihin ehtii onneksi vielä toistekin ennen joulua :)

Joulumarkkinoilta saa Luomujaoistakin tuttuja Makeidonin namusia. Sopii pukinkonttiinkin!

Pidämme täällä blogissakin pientä joulukalenteria, käykäähän kurkkimassa :)

Henna

Luomulammasta punaviinissä

2011-11-20T08:18:00.000-08:00

Syystalvinen liharuokaresepti luomupiirin kautta tilatusta Rintalan luomukaritsasta.

Meidän perheessä syödään ainoastaan riista- ja luomulihaa,  ja luomunakin lähinnä lammasta, silloin tällöin nautaa. Emme syö lihaa  välttämättä ihan joka viikko, mutta pari kertaa kuussa valmistamme  hieman isomman annoksen jotakin liharuokaa, jota sitten syödään yleensä  kahtena päivänä peräkkäin. Tämä tapa on muotoutunut pääasiassa käytännön  syistä, koska käyttämämme lihat myydään lähinnä pakasteina 0,5-1 kilon  pakkauksissa, josta tulisi meille hieman liian iso kerta-annos,  ”liharuokammekin” kun tuppaavat olemaan kasviksia pullollaan. Kasvis- ja  munaruokia emme juurikaan lämmitä, vaan pyrimme tekemään ruokaa aina  sen verran kuin kerralla kuluu, ja nauttimaan sen tuoreena.

Alla siis pitkään punaviinin kanssa padassa haudutettua lammasta. Halusimme hyötykäyttää punaviinin, joka oli  jäänyt pyörimään keittiöön ylijäämänä eräästä illanvietosta. Alla olevaan reseptiin  upposi sopivasti reilu puoli pulloa, jolloin mies sai tuhottua loput  ruoan kanssa ;)

Lampaat  ruskistettiin, kasvikset kuullotettiin, ja kaikki laitettiin pataan  yhdessä mausteiden kanssa. Jauhot liotettiin tilkkaan viiniä, heitettiin  sekaan ja lopuksi lammas hukutettiin viiniin ja annettiin hautua n. 125  asteessa uunissa 2 tuntia. Meillä viininä oli alla näkyvää Syrahia  luomuna, joka täyteläisenä viininä sopi lampaan kanssa hyvin. Lisukkeena  oli niin ikään samassa punaviinissä haudutettuna luomupunasipuleita, ja  sitten hieman arkisemmin ihan perunamuusia. 

 

Hyvää Ruokahalua!

Henna